Nyt on jokunen päivä takana uuteen ruokavalioon tutustumista. Ekat päivät oli yhtä huonoa oloa ja heikotusta, nyt alkaa jo näkymään valoa tunnelin päässä. On ihmeen virkku olo, vaikka väliin mahtuu vieläkin niitä väsymyshetkiä. Mieskin on huomannut parannuksia parempaan suuntaan. Olis se vaan helpompaa jos vois käskeä elimistöään (Käytä niitä rasvoja nytten kuulikko!)
No, ruuan laadusta ei oo kyllä tarvinu tinkiä, vaan päinvastoin. Kasvikset on tullu jäädäkseen meidän lautasille. Niin ja mihinkään kevyttuotteisiin ei kosketa pitkällä tikullakaan :P
Tässäpä vähän osviittaa siitä, mitä ollaan suuhumme laitettu viime aikoina.
Kanafilee salaatilla, siemenillä ja halloumijuustolla. Tuo halloumi on ihan uus tuttavuus. Se olis pitäny sitte kuitenki liottaa vedessä,suolasta nimittäin oli. Ja taisin paistaa niitä hieman liian kauan,kun olivat hieman sitkeitä. Maku muistutti hieman leipäjuustoa. Tän aterian kohdalla mulla ei ollu yhtään ruokahalua, yökötti vaan kaikki. Menossa tais olla päivä nro 2.
Tässä on Marrun omakeksimät jauhelihapihvit salaatin ja siementen kera (ignooratkaa tuo ketsuppi) Annos näyttää aika pieneltä, mutta puolustuksekseni voin sanoa,että söin noita pihvejä lopulta kolme. Pihveihin tuli naudan jauhelihaa, kananmuna, sipulia, kreikkalaista jogurttia (Lidlistä) ja mausteita. Ilman korppujauhojakin siis pärjää aivan hyvin ja pihvit pysy kasassa. Tää oli hyvää!
Nam,eilinen ruoka. Possuwokki, johon tuli vaikka ja mitä. Mm. paprikaa, herkkusieniä, pähkinöitä ja porkkanaa. Oli sikahyvää ja tästä riitti vielä iltapalaksi molemmille. Tätä me mussutettiin samalla kun katottiin X-filesin nelostuotantokautta.
Tähän asti on siis pärjätty ihan hyvin ilman viljaa ja turhia hiilareita. Myöhemmin ajattelin lisätä mahdollisesti jonkin täysjyväleivän mukaan kuvioihin ja varmaan tuun repsahtamaan sokeriherkkuihin aina vähän väliä. Joten ei kannata huolehtia mun hiilareiden saannista.
Asiasta johonkin ihan toiseen. Sain maanantaina paketin Englannista. Paketti sisälsi mineraaleja Lily Lololta. Eikun kokeilemaan.
Purnukat näytti tältä. Tuohon lautaselle kopsutellaan pieni määrä jauhetta, josta se pyöritellään kabukiin ja siitä kasvoille. Oma tupsuttimeni on todella huono, liian karhea, ei tunnu kivalta iholla.
Ensimmäisenä kokeilin tätä sävyä. Aluksi en huomannu kasvoillani mitään meikkiä ja ajattelin jo että mua on huijattu. Mutta juju onkin siinä,että tää meikki kehittyy pikkuhiljaa. Joten täytyy olla kärsivällinen. Valokuvissa tää sävy näytti oudon tummalta. En laita havainnollistavaa kuvaa, koska yksikään ei onnistunu tarpeeks hyvin.
Poskipunan sävy muistuttaa aika paljon mun vanhaa Rimmelin poskipunaa, mutta ei se haittaa, koska tykkään siitä. Tätä tarvii laittaa ihan tosi vähän. Ekalla kerralla laitoin liikaa ja tulos oli kammottava. Luulisin, että tää riittää mulle loppuelämäni ajaksi.
Toinen päivä ja sävy Warm peach. Laitoin jauhetta liian hätäisesti kaks kerrosta ja se jäi ikävästi ihon pintaan puuterimaiseksi. Väri on ehkä liian kellertävä. Totesin kyllä näistä pikkupurkeistakin, että riittävät melko pitkään. Eli ei mulla oo kiire valita oikeaa sävyä, vaan voin rauhassa kokeilla ja pähkäillä. Talvikin muuttaa ihonväriä taas sinne kalpeampaan suuntaan.
Tänään vuorossa oli viimenen puteli, Blondie. Nimensä mukaisesti vaalea ja neutraali. Ei selkeästi punertava eikä kellertävä. Vahva ehdokas.
Pyörrän puheeni ja laitan niitä pärstäkuvia.
Barely Buff. How do I look? Weird, no glasses..yellow hair..Niin ja liikaa poskipunaa!
Blondie. Eli kalpea. Onko mun tukka oikeesti ku peruukki?
Ääh.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti