Se hetki, kun tajuaa, että on hukannut aikaansa turhien asioiden murehtimiseen. Se hetki, kun ymmärtää mikä on tärkeintä. Kun ymmärtää luopua jostain, mistä on niin kovasti pitänyt kiinni. Luopua itsensä väheksymisestä. Itsensä rajoittamisesta. Se hetki, kun läheinen ihminen saa huomaamaan tärkeän asian, mitä itse ei ole tajunnut. Asian ytimen. Sen merkityksen elämässä ja varsinkin sen haitallisuuden. Se hetki, kun vihdoin puhut toiselle ja toinen ymmärtää sua, jopa paremmin kuin sinä itse. Toinen kulkee kanssasi koko matkan sieltä synkkyydestä ja epätoivosta, vääristyneistä ajatuksista, vihdoin näkemään totuuden. Sellaisen totuuden, joka vapauttaa. Päästää irti. Muuttaa. Se hetki, kun tajuaa olevansa arvokas. Ja ymmärtää, että tärkeintä on arvostaa itse itseänsä. Ulkoisista tekijöistä huolimatta. Muiden väheksynnästä huolimatta.
Se hetki, kun rakas ihminen kertoo sun olevan tärkeä. Sinä riität, sinä kelpaat. Olet arvokas.

0 kommenttia:
Lähetä kommentti