Aurinkosoturi

Kolmen päivän tauon jälkeen raahauduin eilen vastahakoisesti ja märkänä fitness fusion tunnille. Odotin jotain rentouttavaa ja harmoonista treeniä, jossa ei tarvis kauheesti rehkiä. Ohjaaja oli just sellanen stereotyyppinen ylipirteä tyttö kestohymyllä. Tunsin itseni aika synkäksi sen rinnalla, vaikka mun pahin angstivaihe onkin jo ohi. Itse tunti oli yhtä hyvän olon hehkutusta, josta välillä nautin ja välillä kirosin. Näen itseni enemmänkin jollain hikisellä ja aggressiivisella treenillä, yksinkertaisilla liikesarjoilla. Olen kuitenkin ylpeä siitä, kuinka hyvin pääsin kärryille, vaikka ohjaaja ei liikkeitä vaivautunutkaan paljoa selittelemään. Liikkeet ei sinällään ollu vaikeita, mutta jotkin niistä oli yllättävän raskaita. Ja osassa tarvittiin hyvää tasapainoa sekä notkeutta, mitä mulla ei (ainakaan vielä) oo. Tunnin jälkeen olin kipeä, varsinkin jaloista. Koko juttu oli hyvin hämmentävä, enkä oikein tiedä tykkäsinkö vai en. Huippuhetkiä oli ehdottomasti se, kun piti tehdä kaksi punnerrusta ja lysähdin aina ensimmäisen jälkeen mahalleni. Kyllä siitä vielä hyvä tulee.

Elixialla on yksi uutuustunti, joka mua hieman pelottaa, mutta samalla olen utelias sen suhteen. Se on nimeltään cabaret strip -nimí jo kuulostaa niin siveettömältä, että melkein punastun.