Päivä 3 – Minun vanhempani
Päivä 4 – Tätä olen syönyt tänään
Päivä 5 – Mitä on rakkaus?
Päivä 6 – Minun päiväni
Päivä 7 – Paras ystäväni
Päivä 8 – Se hetki
Päivä 12 – Käsilaukussani
Päivä 13 – Tällä viikolla
Päivä 14 – Mitä minulla oli päällä tänään?
Päivä 15 – Unelmani
Päivä 16 – Eka suudelmani
Päivä 17 – Mieleisin muistoni
Päivä 18 – Mieleisin syntymäpäiväni
Päivä 19 – Kaduttaa
Päivä 20 – Tässä kuussa
Päivä 21 – Toinen hetki
Päivä 22 – Tämä järkyttää minua
Päivä 23 – Tämä saa minut voimaan paremmin
Päivä 24 – Tämä saa minut itkemään
Päivä 25 – Ensimmäinen
Päivä 26 – Pelkään
Päivä 27 – Suosikkipaikkani
Päivä 28 – Ikävöin
Päivä 29 – Tähän pyrin
Päivä 30 – Soittolistallani
Päivä 31 – Viimeinen hetki
Ensimmäinen suudelmani.
Mikä lasketaan ensimmäiseksi suudelmaksi?
Sekö, joka jaettiin viisivuotiaana naapurin pojan kanssa leikkimökissä? Vai kenties teini-iän pahin hairahdus venetsialaisissa?
Minä 14 vee mustissa kajaaleissani, pienen kaljanmaistelun jälkeen, olen imarreltu, kun kolme vuotta vanhempi poika, ei kovin hyvämaineinen, lyöttäytyy mun seuraan ja vie tanssimaan. Siinä sitä sitten oltiin, oli vaan pakko tehdä se ja kun ei se edes tuntunu kivalta. Kaula mustelmilla menin kotiin ja HÄPESIN.
Se Oikea Ensisuudelma sen sijaan oli jotain muuta.
Silloin vielä tuoreen poikaystäväni luona, pitkältä tuntuneen odotuksen ja pähkäilyn jälkeen, vihdoin se tapahtui. Minä 18 vee, poika vuoden vähemmän, sekä pimeä eteinen. Valot täytyi sammuttaa, koska jännitti liikaa. Ensimmäinen yritys: hampaat kolahtavat yhteen. Naurua. Uusi yritys...
Kyllä siinä täytyi jotain taikaa olla, koska tässä ollaan yhä. Minä 25 vee ja mies vuoden vähemmän, muutamaa pusua kokeneempina.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti