 |
| weheartit.com |
Uusi vuosi on nyt otettu vastaan melko onnellisesti. Aattopäivänä kävimme kipeyttämässä kädet hohtokeilauksessa ja iltasella nautimme rakettien paukkeesta lähinnä sisältä käsin. Pipsa oli taas omassa kopissaan koko illan, raasu.
Ite tekemää rommijuustokakkua siinä sitten syötiin pitkin iltaa ja ihasteltiin hyväosaisten naapurien hienoja raketteja, vuoronperään makkarin ja keittiön ikkunoista. Käytiin me ulkona pieni lenkkikin tekemässä. Käytiin myös vuokraan leffa, jota katoin loppujen lopuksi ihan ittekseni. Kyseessä oli Tree of life. Mää kyllä tykkäsin siitä, lukuunottamatta niitä puolen tunnin mittasia luontokuvia siinä välissä. Jotain meduusoja ja dinosauruksia ja tulivuorenpurkauksia..vähän liian taiteellista ja pitkäveteistä. Ehkä se olis menny paremmin elokuvateatterissa isolta screeniltä, kun ympärillä ei oo muita ärsykkeitä.
On kyllä ollu tosi kivat viimeiset päivät vuonna 2011 ja ensimmäiset päivät vuonna 2012. Hyvää ruokaa, leffoja, petaamaton sänky, kirjoja, lumipyry ja vielä vähän kovempi pyry, salilla rehkimistä, keilausta, yöllisiä nauruhepuleita, pauketta ja värejä, hiiren metsästystä Pipsan kans. Niistä oli meidän vuodenvaihde tehty.
Lopuksi kirjasuositus kaikille samanhenkisille.
Philip Yancey: Näkymätön Jumala
Tuoreita ajatuksia ja selkeää tekstiä niille, jotka eivät vielä tunne Jumalaa tai haluaisivat tuntea paremmin.
2 kommenttia:
Minäkin katoin sen Tree of lifen joulun ja uv:n väliviikolla, mää taas en tykänny yhtään. En todellakaan niistä luontokuvauksista ja dinosauruksista jne, mutta en tykänny kyllä muutenkaan. Ärsytti se sellanen kerronnallisuuden puuttuminen, mitään pätkää ei kuvattu ehkä viittä minuuttia pitempää ja tilanne vaihtu toiseksi. Pahantuuliseksi teki. Harvoin leffaa kattoessa vilkuilen kelloa, mutta ton kanssa kävi niin...
Olihan se kieltämättä vähä sellanen.. Mutta oli siinä jotain mistä pidin, ehkä se sitten oli se tunnelma ja visuaalisuus.
Lähetä kommentti