Kultaisia hileitä

Be strong.

2012-01-18T06:54:00.000-08:00

Mää oon aina halunnu olla vahva.
Pienenä mun idoleita oli Peppi Pitkätossu ja CandyCandy. Ensimmäinen oli fyysisesti vahva, toinen kesti kaikki koettelemukset lannistumatta. Mää halusin pärjätä kans.

Kun mua kiusattiin, taistelin kaikin voimin kyyneleitä vastaan, en näyttäny että muhun sattuu. En halunnu välittää. Äidiltä saatu ohjekin kuului "Älä välitä". Niinpä musta tuli kivikasvo, vaikeneva, luotaantyöntävä. Vahva(?) Kerran kun meinasin alkaa itkemään koulussa, yks poika pilkkas mua siitä. Paha virhe multa. Ei tuu toistumaan.

Kun kuuntelin jatkuvaa vanhempieni riitelyä, päätin, etten välitä. Elän omaa elämääni ja suljen kaiken muun ulkopuolelle. Lopulta ainoat tunteet, jotka sallin itselleni, oli viha ja välinpitämättömyys. Otin kasvoilleni synkän ilmeen, ettei kukaan vaan luule, että mua kiinnostaa. Turha yrittää, tästä et läpi pääse.
Ihannoin kovuutta. Sellasia oman tiensä kulkijoita, jotka ei piitannu mistään ja niitä kunnioitettiin. Luulin kai itsekin olevani sellainen.

Mielen kovuuden lisäksi oon halunnu olla fyysisesti voimakas. Yhtä voimakas ku pojat tai ainaki tytöistä vahvin. Ala-asteella liikuntatunneilla täytyi olla hyvä, ei ollu muuta vaihtoehtoa. Silloin mää olin aina parhaimmistoa, mää olin urheilullinen. Mitä tapahtu?
Yläasteen liikkatunnit meni tupakoidessa kesken suunnistuksen tai salin lattialla istuen ja mököttäen. Mää en enää ollukaan paras, joten miksi ees yrittää? Näin taisin ajatella. Plus, joku liikunta oli niin out.

Nyt, kun oon taas löytäny liikunnan ilot, huomaan samoja merkkejä itsessäni. Tai ainahan ne on mussa ollu, mutta liikunnan kautta ne tulee parhaiten esiin. Haluaisin olla vahva.
Tuijotan netissä vinkkejä, millä liikkeillä saa lihaksikkaat reidet ja ison haban. Huomaan vieväni kunto-ohjelmaani yhä enemmän lihasta kasvattavaan suuntaan. Toisaalta, aerobinen urheilu ei oo ikinä oikeen ollu se mun juttu. Hyppiminen ja juokseminen, ei kiitos.
Enhän mää todellakaan mikään lihaskimppu halua olla, mutta joku noissa punteissa vaan vetoaa. Se voima, se hiki ja se tunne, että on vahva.

Mutta oikeasti, kaikesta tästä haaveilusta huolimatta, tiedän, ettei mulla välttämättä oo tarpeeksi itsekuria, tahtoa tai viitseliäisyyttä siihen, että saisin itselleni sen sixpackin hommattua.

Ja tämän avautumisen tarkoitus jäi itseltänikin hieman hämärän peittoon. Kai se pääasia oli, että tiedän taipumukseni.

Päivä 16

2012-01-11T08:38:00.000-08:00

~~Päivä 1 - Esittele itsesi~~

Päivä 2 – Eka rakkaus
Päivä 3 – Minun vanhempani
Päivä 4 – Tätä olen syönyt tänään
Päivä 5 – Mitä on rakkaus?
Päivä 6 – Minun päiväni
Päivä 7 – Paras ystäväni
Päivä 8 – Se hetki
~~Päivä 9 – Uskoni~~
~~Päivä 10 – Päivän asu~~
~~Päivä 11 – Sisarukseni~~
Päivä 12 – Käsilaukussani
Päivä 13 – Tällä viikolla
Päivä 14 – Mitä minulla oli päällä tänään?
Päivä 15 – Unelmani
Päivä 16 – Eka suudelmani
Päivä 17 – Mieleisin muistoni
Päivä 18 – Mieleisin syntymäpäiväni
Päivä 19 – Kaduttaa
Päivä 20 – Tässä kuussa
Päivä 21 – Toinen hetki
Päivä 22 – Tämä järkyttää minua
Päivä 23 – Tämä saa minut voimaan paremmin
Päivä 24 – Tämä saa minut itkemään
Päivä 25 – Ensimmäinen
Päivä 26 – Pelkään
Päivä 27 – Suosikkipaikkani
Päivä 28 – Ikävöin
Päivä 29 – Tähän pyrin
Päivä 30 – Soittolistallani
Päivä 31 – Viimeinen hetki

Ensimmäinen suudelmani.

Mikä lasketaan ensimmäiseksi suudelmaksi?

Sekö, joka jaettiin viisivuotiaana naapurin pojan kanssa leikkimökissä? Vai kenties teini-iän pahin hairahdus venetsialaisissa?

Minä 14 vee mustissa kajaaleissani, pienen kaljanmaistelun jälkeen, olen imarreltu, kun kolme vuotta vanhempi poika, ei kovin hyvämaineinen, lyöttäytyy mun seuraan ja vie tanssimaan. Siinä sitä sitten oltiin, oli vaan pakko tehdä se ja kun ei se edes tuntunu kivalta. Kaula mustelmilla menin kotiin ja HÄPESIN.

Se Oikea Ensisuudelma sen sijaan oli jotain muuta.

Silloin vielä tuoreen poikaystäväni luona, pitkältä tuntuneen odotuksen ja pähkäilyn jälkeen, vihdoin se tapahtui. Minä 18 vee, poika vuoden vähemmän, sekä pimeä eteinen. Valot täytyi sammuttaa, koska jännitti liikaa. Ensimmäinen yritys: hampaat kolahtavat yhteen. Naurua. Uusi yritys...

Kyllä siinä täytyi jotain taikaa olla, koska tässä ollaan yhä. Minä 25 vee ja mies vuoden vähemmän, muutamaa pusua kokeneempina.

Minulla on unelma...

2012-01-06T12:44:00.000-08:00

Olen löytänyt haaveen.
Pitkään kielsin itseltäni haaveet ja unelmat, pitäydyin vain faktoissa ja realiteeteissa, siinä mikä olisi todennäköistä ja realistista. Mutta nyt haaveet ovat palanneet ja aion antaa niille tilaisuuden. Varovasti, kuten minulle on luonteenomaista, mutta silti positiivisella mielellä, annan itseni unelmoida, jopa hieman mahdottomalta tuntuvista asioista.
En tahdo elää koko elämääni todennäköisyyksien ja realiteettien varjossa ja rajoittamana, vaan kurkotella korkeuksiin, ylittää itseni ja saavuttaa vuorenhuippuja. En tahdo piileskellä osaamattomuuden ja epäonnistumisen pelon takana, vaan tehdä asioita pelosta ja epävarmuudesta huolimatta. Tahdon luottaa itseeni, toisiin ihmisiin ja ennen kaikkea ja eniten, tahdon luottaa Jumalaan.
Koska Jumalalle kaikki on mahdollista. Hän voi käyttää surkeintakin saviastiaa, muovata vanhaa ja luoda uutta. Minä tunnen useimmiten itseni sellaiseksi kehnoksi astiaksi, joka on täynnä säröjä, vuotokohtia ja joka ei kelpaa mihinkään käyttöön. Paljon on Jumala jo korjannut, mutta vielä on työnsarkaa.
Joistain säröistä pidän oikein lujaa kiinni, koska pelottaa päästää irti. Pelottaa luovuttaa ne Jumalalle ja pelottaa se, mitä saan tilalle. Tällaisena kurjana on turvallista, kun minulta ei odoteta mitään. Mutta jos ja kun pääsen paremmin jaloilleni, tuo se mukanaan yhä enemmän vastuuta. Kuitenkin kaipaan sitä. Koska ei tämä ole se elämä, jota haluan elää, vaan odotan jotain enemmän. Ja tiedän, että se on tulossa. Ehkä hitaasti, kompuroiden ja välillä hieman hukassa, mutta tulossa.
Siksi jatkan unelmointia, mutta tällä kertaa, en yksin.

Riemuvuosi

2012-01-03T12:44:00.000-08:00

weheartit.com

Uusi vuosi on nyt otettu vastaan melko onnellisesti. Aattopäivänä kävimme kipeyttämässä kädet hohtokeilauksessa ja iltasella nautimme rakettien paukkeesta lähinnä sisältä käsin. Pipsa oli taas omassa kopissaan koko illan, raasu.
Ite tekemää rommijuustokakkua siinä sitten syötiin pitkin iltaa ja ihasteltiin hyväosaisten naapurien hienoja raketteja, vuoronperään makkarin ja keittiön ikkunoista. Käytiin me ulkona pieni lenkkikin tekemässä. Käytiin myös vuokraan leffa, jota katoin loppujen lopuksi ihan ittekseni. Kyseessä oli Tree of life. Mää kyllä tykkäsin siitä, lukuunottamatta niitä puolen tunnin mittasia luontokuvia siinä välissä. Jotain meduusoja ja dinosauruksia ja tulivuorenpurkauksia..vähän liian taiteellista ja pitkäveteistä. Ehkä se olis menny paremmin elokuvateatterissa isolta screeniltä, kun ympärillä ei oo muita ärsykkeitä.

On kyllä ollu tosi kivat viimeiset päivät vuonna 2011 ja ensimmäiset päivät vuonna 2012. Hyvää ruokaa, leffoja, petaamaton sänky, kirjoja, lumipyry ja vielä vähän kovempi pyry, salilla rehkimistä, keilausta, yöllisiä nauruhepuleita, pauketta ja värejä, hiiren metsästystä Pipsan kans. Niistä oli meidän vuodenvaihde tehty.

Lopuksi kirjasuositus kaikille samanhenkisille.
Philip Yancey: Näkymätön Jumala
Tuoreita ajatuksia ja selkeää tekstiä niille, jotka eivät vielä tunne Jumalaa tai haluaisivat tuntea paremmin.

Fall on your knees! Oh, hear the angel voices!

2011-12-27T11:55:00.000-08:00

Ai,joulu.. Meni kyllä taas niin nopeasti, että tuskin ehti pysähtyä nauttimaan siitä. Joka vuosi sitä lapsuuden joulujen mahanpohjassa kutkuttavaa tunnetta ja taianomaista tunnelmaa etsii ja odottaa, mutta ikinä enää sitä ei tule. Vain pienenpieni häivähdys siitä voi palata, kun katselee kuusen valoja ja odottaa iltaa.
Tänä vuonna rakkaimmaksi lauluksi osoittautui jälleen Oi jouluyö. Vuosi vuodelta oon kyllästynyt enemmän tonttulauluihin ja tykästynyt lisää hartaisiin sävelmiin.

Tänä jouluna halusin yhä enemmän päästä joulun tärkeimmän sanoman äärelle ja riisua kaiken turhan pois. Riisua nimenomaan omasta sydämestä kaikki turhat ajatukset, stressin ja pinnallisuuden sekä epärealistiset odotukset.

Ei joulussa loppujen lopuksi oo mitään taikaa. Se on ihmisten tekemä juhla ja alunperin täysin pakanallinen. Jeesuskaan ei syntyny jouluna, vaan syyskuussa. Monet joulun perinteet on johdettavissa niihin pakanallisiin tapoihin, kuten kuusi, joulupukki ja lahjojen antaminen. Onhan ne minustakin kaikki ihan kivoja asioita, mutta kaikki se muu touhu kuitenkin hämärtää sen kristillisen sanoman, joka jouluun on liitetty. Ja kaikki mikä menee Jeesuksen edelle, on turhaa ja väärää.

Me käymme joulun viettohon
taas kuusin, kynttilöin.
Puun vihreen oksat kiedomme
me hopein, kultavöin,
vaan muistammeko lapsen sen,
mi taivaisen tuo kirkkauden?

Me käymme joulun viettohon
niin maisin miettehin,
nuo rikkaan täyttää aatokset,
ja mielen köyhänkin:
Suun ruoka, juoma, meno muu.
Laps’ hankeen hukkuu, unhoittuu.

Turhuuden turhuus kaikki on,
niin turhaa touhu tää;
me kylmin käymme sydämin,
laps’ sivuun vain jos jää.
Me lahjat jaamme runsahat,
Laps’ —tyhjät kätes ihanat.

Oi ystävät, jos myöskin me
kuin tietäjämme nuo
veisimme kullan, mirhamin
tuon rakkaan lapsen luo,
niin meille joulu maallinen
ois alku joulun taivaisen.

Aamen.

Ps: Oli mulla oikeasti tosi kiva joulu.

Meijän pojat

2011-12-09T13:47:00.000-08:00

~~Päivä 1 - Esittele itsesi~~

Päivä 2 – Eka rakkaus
Päivä 3 – Minun vanhempani
Päivä 4 – Tätä olen syönyt tänään
Päivä 5 – Mitä on rakkaus?
Päivä 6 – Minun päiväni
Päivä 7 – Paras ystäväni
Päivä 8 – Se hetki
~~Päivä 9 – Uskoni~~
~~Päivä 10 – Päivän asu~~
Päivä 11 – Sisarukseni
Päivä 12 – Käsilaukussani
Päivä 13 – Tällä viikolla
Päivä 14 – Mitä minulla oli päällä tänään?
Päivä 15 – Unelmani
Päivä 16 – Eka suudelmani
Päivä 17 – Mieleisin muistoni
Päivä 18 – Mieleisin syntymäpäiväni
Päivä 19 – Kaduttaa
Päivä 20 – Tässä kuussa
Päivä 21 – Toinen hetki
Päivä 22 – Tämä järkyttää minua
Päivä 23 – Tämä saa minut voimaan paremmin
Päivä 24 – Tämä saa minut itkemään
Päivä 25 – Ensimmäinen
Päivä 26 – Pelkään
Päivä 27 – Suosikkipaikkani
Päivä 28 – Ikävöin
Päivä 29 – Tähän pyrin
Päivä 30 – Soittolistallani
Päivä 31 – Viimeinen hetki

Nyt olis tarkoitus pureutua vaikeaan aiheeseen, eli sisaruksiin. Nuo ihanat, kamalat perheenjäsenet, joita on ollut pakko sietää koko elämänsä.

Mulla on niitä siunaantunu kolme ja ne on kaikki veljiä ja mua vanhempia. Ihannetilanne siis (right...). Kuopuksena ja ainoana tyttönä olossa on ollu hyviä, mutta myös monia huonoja puolia. Nuorimpana sain aina tahtoni läpi ja vanhemmat puolelleni riitatilanteissa ("äläkää nyt kiusatko marrua" ja "antakaa marrun tehdä maja teijän sänkyyn jos se haluaa") Toisaalta jouduin leikkimään paljon yksin. Veljet meni kavereittensa kans ulos ja mää en päässy ku olin liian pieni. Veljet voitti mut tappeluissa (väänsi mun kättä kunnes mää huusin) ja vanhemmat piti mua kenties liian pitkään pikkutyttönä, jonka puolesta tehtiin kaikki.

Lapsena toivoin monesti siskoa, jonka kanssa jakaa "tyttöjen juttuja", mutta kun sellasta ei kuulunu, niin oli pakko sopeutua poikien maailmaan. Ja minähän sopeuduin. Leikin ihan surutta nuorimman veljeni kans prätkähiirillä ja autoilla, rakentelin leegoja ja juoksin metsässä. Ainiin, ja ne ninjaleikit saunatakeissa.. Olin ainakin äitini mielestä rämäpää ja aiheutin kai muutaman kerran harmaita hiuksia tempauksillani. Joo, tiedän kyllä, ettei kuulosta kovin minulta, mutta näin on.

Tulin lapsena hyvin toimeen kaikkien mun veljien kans. Vanhin oli se, jonka selässä roikuin ja joka aina nauratti mua hauskoilla jutuilla. mutta toisaalta oli myös turvallinen isoveli. Keskimmäisen kans oli ehkä vähiten yhteisiä juttuja, mutta hirmu hauska se oli. Nuorimman kans on ollu eniten tappeluita, mutta myös paljon samoja leikkejä ja yhteisiä kavereita. Sillä tavalla läheinen en ollu kenenkään kans, että oltais jaettu syvällisempiä asioita.

Nykyään asun eri paikkakunnalla kuin veljeni, joten hirveen läheisiä ei olla. Se harmittaa mua kyllä, mutta en vaan tiedä, mikä olis sellanen meitä yhdistävä asia. Eletään kuitenkin ihan erilaista elämää kaikki. Toivon, että jossain vaiheessa voisin löytää paremman yhteyden mun veljiin ja oltais enemmän tekemisissä. Toki mää niitä joka kerta Raahessa käydessäni nään, mutta jutustelu on aina melko pintapuolista.

Semmosia ne mun veljet on. Ei niin läheisiä, mutta rakkaita.

chihuiluja

2011-11-28T04:54:00.000-08:00

Oon nyt kaks kertaa käyny Pipsan kanssa Chihuahuayhdistyksen hämeen piirin sisätapaamisissa. Eilen oli pikkujoulut, mutta nää kuvat on edelliseltä kerralta. Pipsalla on menny yllättävänkin hyvin, vaikka pelkäsin ettei siitä tulis mitään. Pipsa ei siedä toisia narttuja lähellään (edelleenkään, vaikka on leikattu), eikä varsinkaan mun lähellä. Mun piti vähän väliä hätistää Pipsaa pois mun jaloista, koska se ihan selvästi "suojeli" mua, ja ärhenteli toisille koirille. Tällä kertaa sain kuitenki estettyä kaikki rähinät, ennen ku ne muuttu tappeluksi. Siinä saa varoa sormiaan, koska koira on niin kiihtyneessä tilassa. Muuten Pipsa kyllä menee reippaasti siellä muiden mukana, kerjää rapsuja ja nameja keneltä vaan saa. Leikkimään se ei ala toisten koirien kanssa. Vois sanoa, että Pipsa välittää enemmän ihmisistä kuin koirakavereista.

Nää kuvat ei oo mun ottamia.

Luovuttiin ainaki hetkeksi siitä toisen koiran ottamisesta. Syynä tähän oli a. raha b. epävarmuus siitä tarviiko Pipsa kaveria c. halutaanko me lisää vastuuta ja vaivaa. Sen sijaan voisin täysillä keskittyä tähän yhteen mussukkaan <3

whine alert!

2011-11-04T04:32:00.000-07:00

Mun elämä on taas ihan sekasin.

Joulu tulossa enkä mää tiiä missä mää tuun sen viettämään. Päätin miten tahansa, aina joku pahoittaa mielensä.

Oon työtön eikä mua vois vähempää kiinnostaa töiden hakeminen. Silti stressaan kun ei oo rahaa. Jos saan opiskelupaikan, niin rahatilanne vain huononee.

En jaksa käydä salilla tarpeeksi usein. Herään aamuisin niin myöhään, että kun olisin valmis lähtemään salille, niin kello on jo sen verran, että pitäis tehdä kaikkea muuta, kotitöitä, käydä kaupassa tai sitten ei vaan enää viitti lähteä. Ei se salilla käyminen, vaan ne matkat on se joka siinä tympii. Kahdella bussilla raskasta treenikassia kantaen ja samalla reissulla tarvis kaupassakin käydä. Hirveetä. Olis pitäny valita liikuntapaikka jostain lähempää. Tai pitäis muuttaa lähemmäs.

Oon miettiny, että jos ottas Pipsalle kaverin. Mutta toisaalta, en tiiä tarviiko se semmosta. Mitä jos se toinen koira rikkois meidän kodin harmonian. Ja onko siihen varaa. Ja kaikki ne väittelyt toisen osapuolen kans. Ei jaksa. Mutta haluaisin silti.

Tää kotona olo tekee musta tosi karsean ihmisen. Masentuneen, antisosiaalisen, laiskan, hyödyttömän, huonoitsetuntoisen, tylsistyneen, jumittuneen, ahdistuneen. Alkusyksystä tää oli vielä ihan ok, sai tehdä mitä halus jne. mutta tässä vaiheessa alkaa pikkuhiljaa kaivata vaihtelua ja toimintaa. Vaikka ei se kesä töitä tehden ollutkaan mitään herkkua, mutta olin mää kuitenkin sillon jotenkin kiinni elämässä. Kehityin, ansaitsin rahaa.

Mulla ei vaan tällä hetkellä oo mitään ideaa, minkälaisia töitä haluaisin. Tai siis tiedän mitä haluaisin, mutta ilman ammattitaitoa..Eli mun vaihtoehdot on myyjä, siivooja, no siinä ne tais ollaki. Siivousta en oo vielä kokeillu, mutta jotenki musta tuntuu, ettei se tulis olemaan kovin pitkäaikainen pesti.

MIKSI elämä on näin vaikeaa?

Miks Jumala ei vaan vois näyttää mulle, että mee tonne ja tee tota. Jos se kerto Moosekselle ja Aabrahamille ja muillekin, niin miksei mulle? Ei sillä, että mun tehtävä olis yhtä tärkeä kuin kansan johdattaminen luvattuun maahan, mutta kai mullekin joku pienenpieni pikkiriikkinen tehtävä on. Siinä uskossa mää ainaki elän ja sen voimalla jaksan tätä elämää.

unveiling the mystery...

2011-10-22T05:52:00.000-07:00

Yksi ilta istuin bussissa matkalla kotiin solusta. Meillä on solussa käsiteltävänä todella hyvä aihe: naiseus. Luetaan yhtä kirjaa, jonka pohjalta sitten keskustellaan. Kirjan nimi on Valloittava salaisuus (Captivating) Suosittelen kaikille naisille!
Oltiin siis taas pidetty hyvä solu. Meidän solussa on tosi ihania tyttöjä. Mullahan ei oo hirveesti ollu kavereita täällä Tampereella. No, nyt on! Ei hirveesti, mutta tosi hyviä ainakin. Määhän oon aika valikoiva ihmisten suhteen ja tutustun tosi hitaasti (tai muhun tutustuu hitaasti) Joistain tytöistä ajattelin ensimmäisen tapaamisen perusteella, että meistä ei kyllä tuu ystäviä. Mutta tuli sittenkin. Päätin, että muutan asennettani ja päätin olla avoimin mielin sellasenkin ihmisen suhteen, joka ei alussa vaikuttanut niin kivalta. Ja yllätyin positiivisesti. Tietenki Jumala auttoi mua tässä, koska ilman Jumalaa olisin luultavasti pysyny tiukemmin ennakkoluuloissani.
Niin, siis istuin bussissa ja mietiskelin mennyttä solua. Juteltiin kauneudesta ja naisen suuresta roolista Jumalan suunnitelmassa. Ja tajusin, että MINÄKIN oon kaunis ja tärkeä sekä Jumalalle että täällä maailmassa. Mulle on oma tehtävä. Jumala haluaa, että mää LOISTAN tällaisena ku mää oon ja tällä paikalla. En vähättelis itseäni vaan rakastaisin. Oon aina ajatellu, ettei muhun halua kukaan tutustua, en mää voi antaa ihmisille mitään. En mää oo kiinnostava. Mutta, kylläpäs oon ja kyllä muhun kannattaa tutustua. Mää voin olla hyvä ystävä ja olla Jumalan käytettävissä omalla paikallani. Tällasena ku mää oon. Mää oon ihan hyvä tyyppi!
Kuin siistiä on tajuta jotain niin tärkeetä?!

She is the crescendo, the final astonishing work of God. Woman. In one least flourish creation comes to a finish not with Adam, but with Eve. She is the Master’s finishing touch… His piece de resistance. She fills a place in the world nothing and no one else can fill… (Ladies) Look out across the earth and say to yourselves, “The whole, vast world is incomplete without me. Creation reached its zenith in me.”
And she, too, bears the image of God but in a way that only the feminine can speak. What can we learn from her? God wanted to reveal something about Himself, so he gave us Eve… Eve is created because things were not right without her. Something was not good. …Something is missing? What could it possibly be? Eve. Woman. Femininity. Wow. Talk about significance.

-Captivating

Tääkö on sitä kotoilua?

2011-10-12T02:56:00.000-07:00

Muhun on iskeny sisustuskärpänen. Tässä yks sunnuntai raahasin Villen Ikeaan ostamaan meille jalkalamppu ja uudet verhot. Lamppu tuli tosi tarpeeseen, nimittäin nää Toasin valitsemat valaisimet ei oo niitä kaikista kirkkaimpia, eikä sen puoleen ulkonäöllisestikään mistään kotosin (Toasin valinnoista voisin kertoa enemmänkin..) Eli meillä on talvisaikaan melko hämärää myös sisällä. Nyt siihen tuli parannus ja on vielä mun mielestä tyylikäs sellainen.

Joo ja tietysti kuvaan tuli myös mehutahrainen tyyny..

Tässä myös ne uudet verhot.

Päätin, että olohuone tarvii myös lisää väriä. Kodinykkösen alelaarista löytyi kivat tyynyt.


Wrap me around you..

Ja kynttilöitä hyllyn päälle.

Siinon isi pienenä.

Tykkään valokuvista ja sen kyllä huomaa jos on sattunu meillä käymään. Joka hylly, pöytä ja seinä on täynnä kuvia tutuista ihmisistä. Välillä mietin, onko ok jos on enemmän ku yks kuva itestään..Nimittäin meillä on seitsemän(!) hääkuvaa esillä. Kolme niistä tosin makkarissa. Sen lisäks on mun ylppärikuva, Villen veljien perheitten ja lasten kuvia sekä mun vanhempien ja isovanhempien kuvia. Nuo mustavalkoiset vanhat kuvat on mun aarteita. Oon käyny teettään ne tollasiksi normikuviksi, alunperinhän ne oli semmosia pieniä ja kuluneita, osa tosi pahastikin repeytyneitä. Mutta nykytekniikalla pystyy ihmeisiin.

Lisää kuvia + meidän uusi, isompi telkkari! Villen vanhemmat halus vaihtaa meidän 22 tuumasen niitten 32 tuumaseen. Käy.

Kotimme ainoa, hyvin hoidettu(?) huonekasvi.

Haluaisin myös jotain taidetta enemmän kotiini, mutta oon hyvin nirso sen suhteen. Jotku Anttilan sisustustaulut ei vaan oikein iske ja kirpputorilta löytää vaan jotain harrastelijoiden ylihinnoiteltuja maisemia. Olishan mulla toki itellä yks maisemataulu(harrastelija kun olen..), mutta en oo vielä löytäny keinoa saada sitä seinälle (kehystys on taas kovin kallista) Se ei oo siis tehty normaalille maalauspohjalle vaan jonkinlaiselle vanerille. Ah niitä yläasteen kuvistunteja ja niitten materiaaliresursseja...

Tässäpä vielä yksityiskohta makuuhuoneesta.

Joka on pysyny samanlaisena jo monta vuotta..sininen nyt vaan sopii nukkumiseen.

Bonuksena esittelen Pipsan uuden villanutun, jonka sille-enemmän tai vähemmän hampaat irvessä-väkersin.

Nuo taustalla näkyvät johdot kiroan johonkin pahaan paikkaan, mutta eikö ookki söpö? :P

Oikeesti. Miten vaikeeta voi olla neuloa koiralle paita? Mun mielestä ihan hitsin vaikeeta. Varsinki jos tekee musta tuntuu -metodilla. No, ens kerralla sitten.

Haaste nousee haudasta

2011-10-05T08:15:00.000-07:00

~~Päivä 1 - Esittele itsesi~~

Päivä 2 – Eka rakkaus
Päivä 3 – Minun vanhempani
Päivä 4 – Tätä olen syönyt tänään
Päivä 5 – Mitä on rakkaus?
Päivä 6 – Minun päiväni
Päivä 7 – Paras ystäväni
Päivä 8 – Se hetki
Päivä 9 – Uskoni
~~Päivä 10 – Päivän asu~~
Päivä 11 – Sisarukseni
Päivä 12 – Käsilaukussani
Päivä 13 – Tällä viikolla
Päivä 14 – Mitä minulla oli päällä tänään?
Päivä 15 – Unelmani
Päivä 16 – Eka suudelmani
Päivä 17 – Mieleisin muistoni
Päivä 18 – Mieleisin syntymäpäiväni
Päivä 19 – Kaduttaa
Päivä 20 – Tässä kuussa
Päivä 21 – Toinen hetki
Päivä 22 – Tämä järkyttää minua
Päivä 23 – Tämä saa minut voimaan paremmin
Päivä 24 – Tämä saa minut itkemään
Päivä 25 – Ensimmäinen
Päivä 26 – Pelkään
Päivä 27 – Suosikkipaikkani
Päivä 28 – Ikävöin
Päivä 29 – Tähän pyrin
Päivä 30 – Soittolistallani
Päivä 31 – Viimeinen hetki

Voisin elvyttää taannoin aloittamani haasteen, kun ei nyt taas omat aivot tahdo tuottaa mitään tekstiä.

Otan vihdoin käsittelyyni tuon uskon aiheen, jota oon vältelly :P Ja miksikö? Koska, vaikka tiedän tarkasti mihin uskon, on sen kuvaileminen ja määrittäminen toisille astetta hankalampaa.

Siispä, Uskoni.

Olen kristitty: luterilainen, protestantti, hihhuli..mutta ennen kaikkea olen Pelastettu Jeesuksen Kristuksen tähden, Jumalan armosta. Olen Jumalan lapsi, joka saa elää ikuisesti täydellisessä rakkaudessa, ensin täällä maan päällä ja sen jälkeen kirkkaudessa Jeesuksen, Mooseksen ja muiden vanhojen partojen kans :D

Välillä on aikoja, etten mieti uskonasioita niin paljon, mutta aina se vaikuttaa mun elämässä tein mää mitä tahansa. Usko ei oo mikään tukipilari, joksi oon kuullu sitä kutsuttavan. On se sitäkin, mutta ennen kaikkea se on kaiken perusta ja pohja. Koko mun elämä rakentuu sille. Se ei oo mulle uskonto tai elämänkatsomus tai harrastus. Se on mun elämä. Se on minä.

Fil. 1:21 Sillä elämä on minulle Kristus, ja kuolema on voitto.

1. Joh. 5:12 Jolla Poika on, sillä on elämä; jolla Jumalan Poikaa ei ole, sillä ei ole elämää.

Joh. 6:63 Henki on se, joka eläväksi tekee; ei liha mitään hyödytä. Ne sanat, jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja ovat elämä.

Kuvat weheartit.com

Aurinkosoturi

2011-09-09T06:34:00.000-07:00

Kolmen päivän tauon jälkeen raahauduin eilen vastahakoisesti ja märkänä fitness fusion tunnille. Odotin jotain rentouttavaa ja harmoonista treeniä, jossa ei tarvis kauheesti rehkiä. Ohjaaja oli just sellanen stereotyyppinen ylipirteä tyttö kestohymyllä. Tunsin itseni aika synkäksi sen rinnalla, vaikka mun pahin angstivaihe onkin jo ohi. Itse tunti oli yhtä hyvän olon hehkutusta, josta välillä nautin ja välillä kirosin. Näen itseni enemmänkin jollain hikisellä ja aggressiivisella treenillä, yksinkertaisilla liikesarjoilla. Olen kuitenkin ylpeä siitä, kuinka hyvin pääsin kärryille, vaikka ohjaaja ei liikkeitä vaivautunutkaan paljoa selittelemään. Liikkeet ei sinällään ollu vaikeita, mutta jotkin niistä oli yllättävän raskaita. Ja osassa tarvittiin hyvää tasapainoa sekä notkeutta, mitä mulla ei (ainakaan vielä) oo. Tunnin jälkeen olin kipeä, varsinkin jaloista. Koko juttu oli hyvin hämmentävä, enkä oikein tiedä tykkäsinkö vai en. Huippuhetkiä oli ehdottomasti se, kun piti tehdä kaksi punnerrusta ja lysähdin aina ensimmäisen jälkeen mahalleni. Kyllä siitä vielä hyvä tulee.

Elixialla on yksi uutuustunti, joka mua hieman pelottaa, mutta samalla olen utelias sen suhteen. Se on nimeltään cabaret strip -nimí jo kuulostaa niin siveettömältä, että melkein punastun.

positiivisuus on käytetty loppuun

2011-09-06T01:47:00.000-07:00

Tänä aamuna en halunnut nousta sängystä. En halunnut lähteä salille, saati kauppaan tai minnekään, mikä edellyttäisi ulos astumista. Pipsaa ulkoiluttaessa toivoin olevani jo kotona. Ulkona on myrskyä enteilevä ilma. Ja mua ahdistaa enemmän kuin aikoihin. En uskonu nykyisellä lääkityksellä tätä enää näin voimakkaasti kokevani. Siitä on MONTA vuotta, kun oon viimeksi tällä tasolla tuskaillu.

Tuntuu, niin kuin mulla olis burnout työttömyydestä ja sen asettamista vaatimuksista. Mistä vaatimuksista? No niistä, mitä oon itse itselleni asettanu kuvitellen sen olevan yhteiskunnallinen velvollisuuteni. Pitää harrastaa jotain, pitää käydä paikoissa, pitää etsiä töitä, pitää tehdä kotitöitä, pitää surkutella omaa työttömyyttään, pitää murehtia rahasta, ei saa jäädä kotiin, ei saa rentoutua, ei saa olla tyytyväinen tilanteeseensa, ei saa olla heikko. En oo pitkään aikaan ollu heikko, enkä sillä tavalla kaivannu kenenkään ymmärrystä tai lohdutusta, en tällä mittapuulla. Enkä halua sitä nytkään. Kukapa haluaisi olla heikko? En halua kenenkään sääliä. Sääli on kamalinta mitä ihmisiltä voi saada. Se nimittäin tuhoaa loputkin itsekunnioituksesta. En halua enää olla se tyttö, joka saa lempeitä katseita ja sanoja, mutta joka loppujen lopuksi jää kuitenkin yksin.

väliaikatietoja

2011-08-27T03:34:00.000-07:00

Lihakset, jotka oon tähän mennessä saanu kipeiksi:

-rintalihakset
-etureidet
-käsivarret
-kyljet

Kaksi personal trainer tapaamista on käyty ja nyt mulla on kokonainen oma harjoitteluohjelma. Jee.
Mun ohjelmaan kuuluu:

-jalkaprässi
-vaakapunnerrus
-alataljasoutu
-pystypunnerrus
-lankku
-selän ojennus

Siinä mulle vähän tavoitetta..

Tämän lisäksi aion käydä kokeileen muutamia ryhmäliikuntatunteja, poislukien zumba :P
Nyt aluks tähtään siihen, että kävisin treenaan joka toinen päivä.
Miten voikaan olla näin innostunu liikunnasta? Siis minä, joka oon laiskoista laiskin ja mukavuudenhaluisin ihminen!

Tänään mulla on treffit, oman rakkaan mieheni kanssa. Mennään ehkäpä Tuulensuuhun.

snif ja köh

2011-08-22T10:10:00.000-07:00

Nääh,ei me päästy sulkapalloa pelaamaan, ku Ville sai flunssan ja niin sain minäkin heti perään. Kaikki tehokkuus-, siivous- ja treenaussuunnitelmat meni uusiks. Kämppä on siis edelleen sekasin, nessuja on joka puolella enkä mää jaksa muuta ku maata sohvalla ja syödä karkkia. Kävin mää eilen salilla, ennen ku nää flunssaoireet alko. Keskityin jalkalihaksiin tällä kertaa. Siitä viime kerrasta mulla on vieläki rintalihakset hellänä ja ne meinaa krampata pienestäki venytyksestä. Ei kiva. Keskiviikkona mulla olis eka personal trainer tapaaminen, mutta luulenpa että joudun siirtämään sitä tän taudin takia.

Ja hei, ei nää vastoinkäymiset tähän lopu. Tänään oli mun ensimmäinen työttömyyspäivä eli mun piti raahautua työkkäriin. Tampereen uuteen ja uudistettuun, entistä kamalampaan työkkäriin. Ja vielä sairaana! No, meninpä sitten... Ja odotin melkein kaksi tuntia omaa vuoroani.

Ihmetyksiä

2011-08-17T09:04:00.000-07:00

Tänään odotellessani bussia stockalla, eksyin koruhyllyille ja koin pienoisen järkytyksen. Snö of swedenin kohdalla oli erittäin tutun näköinen rannekoru. Ihan ku suoraan mun opinnäytetyöstä kopioitu! No okei, ei ihan. Mun korussa oli mustia helmiä ja tuon ison kiven paikalla on aukeava luukku ja hieman pienempi kivi. Mutta silti, yhdennäköisyys on hämmentävä. Melkein haluan itelleni tuon korun. Noku ohan se hieno! :D

Löysin Snön sivuilta muitakin samantyylisiä.

Omanihan näyttää tältä

Pitäisköhän mun vaatia tästä tekijänoikeus rikkomuksesta jotain korvauksia...

Ainiin, kävin tänään ekaa kertaa salilla. Ensin lämmittelyt crosstrainerilla katsoen samalla telkkarista laadukasta espanjalaista sarjaa, jonka jälkeen kiertelin kidutusvälineitä tutkailemassa ja varovasti uskaltauduin paria kokeilemaankin. Sain ainaki käteni ihan veteliksi, eikö treeni oo sillon onnistunu?
Yleisilmeeltään paikka oli siisti, avara ja valoisa. Juuri sitä mitä tuon hintaluokan keskukselta odotinkin. Pukuhuoneissa on lukolliset kaapit ja kunnon suihku- ja saunatilat. Tuli melkein joku kylpylä mieleen. Eli mikäs siellä treenaillessa. Kaiken huipuksi siellä voi myös pelata sulkapalloa. Oon siinä muistaakseni ihan huippu hyvä, joten varasin vuoron heti sunnuntaille. Silloin mieheni ja minä otamme mittaa toisistamme ja toivottavasti säilytämme sovun.

uusia tuulia

2011-08-14T09:47:00.000-07:00

Oon vakavasti harkinnu tän blogin lakkauttamista, kun ei oikein tää mun kirjoitusintoni ota tuulta alleen. Tavallaan olis kivaa kirjoittaa, mutta tunnen välillä niin kamalaa riittämättömyyttä tälläkin saralla. Ei oo mitään sanottavaa, tai en osaa muotoilla sanojani oikein. Ja sitten pohdin, onko oikeesti järkeä kirjoittaa tällasta blogia, jota pari tyyppiä ehkä joskus lukee? Vai kirjoitanko sittenkin enemmän vain itselleni? Yhtenä päivänä olin jo perustamassa uutta blogia, mutta en sitten jaksanutkaan panostaa siihen. En mää kirjoitustyyliäni voi kuitenkaan kovin radikaalisti muuttaa siitä, mitä se nyt on. Aina voi toki hioa tekstiä, mutta pohjimmiltaan nää mun kirjottelut nyt vaan on tämmösiä. Turha siis yrittää olla jotain muuta. Jotain hienompaa.
Eli näillä mennään tästä eteenpäinkin, jos nyt en saa jotain superideaa siitä, miten blogiani kehittäisin. Ulkoasu toki sais olla jotenkin kivempi, mutta mieheni insinööriydestä(tulevasta) huolimatta, en osaa html:ää.

Jos nyt palataan ajassa taaksepäin sen verran, että en päässy sinne kouluun mihin hain. Mun kesätyö Kultajousella päättyy ens lauantaina. Lupailivat jotain satunnaisia keikkoja inventaarioihin tms. Muita töitä ei oo tiedossa,enkä kyllä oo hakenutkaan. Sen sijaan oon aloittamassa (taas) uuden harrastuksen, korjaan, elämäntavan, sillä toki se tulee kestämään koko loppuelämän ajan ;)
Hankin jäsenyyden yhteen Tampereen liikuntakeskuksista. Pulitan tästä eteenpäin 65e/kk siitä, että saan mennä rääkkäämään itseäni salille mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla. Sen lisäksi pääsen nauttimaan jonkun ylipirteän tyttösen ohjaamista BodyTotalFitness tunneista niin usein kuin haluan. Ja ihme kyllä,monen vuoden purnauksen ja ahdistuksen jälkeen, odotan sitä innolla. Oon kai tullu nyt siihen pisteeseen, että muuta tietä ei enää oo. Joko jatkan tätä erittäin nautinnollista elämääni sohvalla maaten ja sipsejä syöden (kuvitellen että kaksi vartin lenkkiä päivässä koiran kans riittää liikunnaksi) , tai sitten myönnän vihdoin itselleni, että jotain on tehtävä ja tartun härkää(tai tässä tapauksessa crosstraineriä) sarvista. Oon myös tainnu laiskotella itseni siihen pisteeseen, että mikä tahansa liikkuminen saa olon tuntumaan eläväksi(veri lähtee kiertään ja syke nousee jne.) Eli janoan liikuntaa ja sitä, että yksinkertaisesti tuntee fyysisesti omat ääriviivansa ja rajansa. Sitä paitsi, musta tuntuu, että mun on helpompi pysyä kunnossa liikkumalla ja syömällä vähän sinne päin, kuin luopumalla kaikesta hyvästä. Vaikka toki hyvään kuntoon kuuluu aina myös kohtuullisen terveellinen syöminen.
Enivei, keskiviikkona on mun ensimmäinen kerta salilla sitten ties kuinka pitkän ajan. Yks asia minkä myös uskon edesauttavan mun treenausta, on kaks personal trainer tapaamista, jotka kuuluu hintaan. Saan siis ihan oman kunto-ohjelman, eikä mun tarvi rasittaa päätäni sen enempää miettien, että mitähän täällä salilla nyt tekis..

First things first, eli välineet täytyy päivittää ajan tasalle. Niinpä tänään suuntasin lähimpään urheilukauppaan ja nappasin sieltä treenikengät. Entisetkin oli vielä ihan kunnossa, mutta ne oli ammoisilta ala-asteen aerobic ajoilta, eli ehkä oli jo aika hankkia uudet. Olipa vielä ihan kiva alennuskin niissä.

Tältä näytän joka urheilusuorituksen jälkeen...

Suomi on uusi m...ääh.

2011-05-17T12:14:00.000-07:00

Pikkuhiljaa ollaan palailtu normaaliin elämään kaiken jääkiekko hurmoksen ja juhlinnan jälkeen. Tosin enpä voi sanoa juurikaan juhlineeni muuten ku kotisohvalla vähän tuulettamalla ja mokkaruutuja syöden. Oon yllättyny siitä, miten paljon tuo jääkiekko tänä vuonna oikeesti mua kiinnosti. Katoin varmaan melkein kaikki Suomipelit. Kaikkea se miehen seura teettääkin.

Seuraavana päivänä käytiin kylpylässä ihan vaan huvin vuoksi. En oo ihan niin kova vesipeto kuin Ville, mutta onhan siellä vedessä kiva lillua ja riehuakin välillä. Tunsin itseni ihan 16-vuotiaaksi teiniksi, joka ei välitä muiden mielipiteistä vaan pitää kovaa ääntä ja roiskuttaa vettä ja roikkuu "poikaystävänsä" selässä, koska ei jaksa itse uida. Oon aika huono uimaan.

Tänään yritettiin uudestaan sitä värjäyshommaa. Ostin tällä kertaa eri merkkisen värin, ja nyt näyttäis ihan hyvältä, mutta katsotaan sitten uudestaan kun hiukset on kunnolla kuivunu. On ne ehkä aika punaset..

medium blonde red

Tuo värihän on jotenkin "orgaaninen" tuote, ei ammoniakkia tms. myrkkyjä ja sen huomas ainaki todella miedosta tuoksusta. Yleensähän joutuu levittämään sen litkun silmät kiinni ja käydä välillä hengittelemässä raikasta ilmaa. Joudun kuitenkin yhtymään muiden tätä kokeilleiden mielipiteeseen mukana tulleesta hoitoaineesta, joka ei tuntunu millään tavalla hoitavalta, vaan sai hiukset tuntumaan viis kertaa pestyiltä. Eli joutuu käyttämään omia hoitoaineita tän jälkeen. Mutta voisin ostaa uudestaankin tätä.

Nyt on Pipsan iltapissan aika..

Päivä 9(10) Päivän asu

2011-05-08T09:03:00.000-07:00

Mulla ei oo nyt inspistä tuohon uskoni-aiheeseen, joten teen ensin tän siitä seuraavan aiheen.
Tää ei oo tämän päivän, vaan eilisen asu.

Tän näköisenä pyöräilin kaukajärvelle kauppaan. Samalla reissulla löysin kaukajärven koirapuiston, joka on siis ihan lähellä meitä. Pipsan kans sinne.

Tein taas kesäksi kahet uudet farkkushortsit sellasista housuista, joita en käytä sellaisenaan enää. Nyt mulla on neljät farkkushortsit! Plus tänään löysin peräkonttikirppikseltä mustat kangasshortsit. Kenellekään ei siis jää epäselväksi,että tykkään shortseista.

Tänään on ollu tosi kiva päivä. Tosiaan kävin sielä keskustorilla kiertään ihmisten peräkontit, mutta laiha saalis oli tänäkin vuonna. Liikaa ihmisiä, vaikea katsella. Mentiin sitten Villen kans sinne kuuluisaan vohvelikahvilaan ja maistettiin omenavohvelia. En tiedä johtuiko siitä, että se oli gluteeniton, mutta ei se ihan yltäny makuelämykseltään mun odotuksien tasolle. Oli kuitenki ihan hyvää ja siinä ulkona oli viihtyisää istua (varsinkin kun lokit päättivät suorittaa eläimellisiä lisääntymisrituaalejaan meidän silmien edessä äänitehosteiden saattelemana)
Sitten me hoksattiin, ettei kaupat oo auki näin äitienpäivänä eikä kotona oo ruokaa. Eli alkoi pohdinta siitä, mihin mennään syömään. Kiinalaiseen me sitten päädyttiin, taas kerran..

Ainiin, värjäsin eilen hiukset. Päätin tässä yks päivä, ettei koruliikkeeseen voi mennä töihin kulahtaneessa melkein omassa värissä, joten ostin värin. No se päätti tarttua etuhiuksiin ja juureen, mutta kaikki muut hiukset säilyi lähes entisen värisenä. Nice. Nyt harkitsen kampaajalle menoa.

Tosiaan, sain töitä. Jatkan uraani kultamyyjänä yhdessä Suomen isoimmista ketjuista. Ainakin elokuuhun asti seison siellä tiskin takana ja luultavasti hätistelen juoppoja, jotka tykkää kokoontua siinä kyseisellä kadulla. Musta on hieman hauskaa, että mää myyn koruja, ku ite käytän niitä hirveen vähän. Mulla on aina ne samat: kultainen risti ja kihla- ja vihkisormukset. Ehkä mun pitäis vähä panostaa asiaan, varsinkin kun meillä on kuulemma siellä ihan mukavat työntekijäedut.

Armon päivä 8- Se hetki

2011-04-27T01:41:00.000-07:00

Se hetki, kun tajuaa, että on hukannut aikaansa turhien asioiden murehtimiseen. Se hetki, kun ymmärtää mikä on tärkeintä. Kun ymmärtää luopua jostain, mistä on niin kovasti pitänyt kiinni. Luopua itsensä väheksymisestä. Itsensä rajoittamisesta. Se hetki, kun läheinen ihminen saa huomaamaan tärkeän asian, mitä itse ei ole tajunnut. Asian ytimen. Sen merkityksen elämässä ja varsinkin sen haitallisuuden. Se hetki, kun vihdoin puhut toiselle ja toinen ymmärtää sua, jopa paremmin kuin sinä itse. Toinen kulkee kanssasi koko matkan sieltä synkkyydestä ja epätoivosta, vääristyneistä ajatuksista, vihdoin näkemään totuuden. Sellaisen totuuden, joka vapauttaa. Päästää irti. Muuttaa. Se hetki, kun tajuaa olevansa arvokas. Ja ymmärtää, että tärkeintä on arvostaa itse itseänsä. Ulkoisista tekijöistä huolimatta. Muiden väheksynnästä huolimatta.

Se hetki, kun rakas ihminen kertoo sun olevan tärkeä. Sinä riität, sinä kelpaat. Olet arvokas.

Päivä 7-Paras ystäväni

2011-04-25T08:40:00.000-07:00

En voi uskoa, että nyt on huhtikuu ja meidän lentopallokenttä on täynnä paidattomia vaihtareita. Vois sään perusteella olla jo kesäkuu. Kävin tossa just t-paitasillaan Pipsan kans lenkillä.
Mutta olkoonkin näin hieno ilma, niin mua silti ahdistaa, ärsyttää, hävettää, kummastuttaa ja masentaa se, kun en oo vieläkään saanu töitä.

Tän päivän aihe oli paras ystäväni. En oikeen tiiä kenestä mun pitäis kertoa. Mulla on ystäviä, mutta ei erityisemmin ketään, joka olis parhaista parhain ja läheisin.
No, Ville on tietty läheisin ystävä. Sille mää kerronki kaiken ja sen seurassa oon ihan oma itteni. Ja se tykkää musta tällasena(vaikkei aina ymmärräkään mua ihan täysin..)

Sitten mulla on Krisse, joka on hyvin pitkäaikainen ystävä ja jolle oon pystyny paljon avautumaan ja näyttämään sisintäni. Sen kans on ollu paljon hienoja ja hauskoja hetkiä. Ollaan koettu kaikenlaista. Krisseltä oon myös oppinu paljon. Krissen kans oon eniten matkustanu jos Villeä ei lasketa. Ollaan käyty yhessä Helsingissä, Ryttylässä, konffassa, mn-festareilla, missähän vielä..

Ja se oli mun kaasona. En voinu ajatellakaan ketään muuta siihen hommaan. Se piti tosi kivan puheen meidän häissä. Krisse on aina ollu mun puolella ja rohkaissu mua, se on nähny mussa jotain hyvää mitä en ite oo nähny. Se on ollu aina parempi ystävä mulle kuin mitä mää oon osannu olla sille.
Viime aikoina oon ollu aika etäinen, en pelkästään Krisselle vaan kaikille mun ystäville. Mulla ei oo vaan ollu paljoa annettavaa, kun oon ollu omankin elämäni kans hieman hukassa. Onneksi oikeat ystävät ei kuitenkaan hylkää, vaikka ei aina jaksais olla niin kovin tiiviisti yhteydessä.

Sitten viimeisenä mainitsemisen ansaitsee Pipsa. Se vaan on niin vekkuli kaveri, ettei voi olla rakastamatta. Se ei ikinä kyllästy mun juttuihin tai väsy olemaan paijattavana. Se antaa anteeksi eikä muistele vanhoja. Se on kiitollinen jokaisesta huomionosoituksesta ja namipalasta. Se vie mut joka päivä ulos ja ottaa vastaan iloisesti, kun tulen kotiin, vaikka pitkänkin ajan päästä. Ei vaan ole uskollisempaa ja kiintyneempää ystävää kuin pieni koira.

Päivä 6 - Minun päiväni

2011-04-22T08:19:00.000-07:00

Nyt ei tule kuvia minusta kotivaatteissa päikkäreillä tai lenkkivatteet päällä ulkona, vaan tyydyn ihan vaan kirjalliseen tuottamiseen.

Eli tänään. Ensinnäki nukuin melko huonosti, koska ville piti mua hereillä köhinöillään(sillä on kurkkutauti). Heräilin ennen kymmentä, mutta luulin nukkuneeni pitempään. Nousin, tein aamiaista, käytin pipsan ulkona (joka veti ojanpenkalle koko ajan ja sain tennariini koiranp**kaa) Tulin ärtyneenä sisälle ja murjotin pipsalle(tosi kypsää).
Aloin tekemään pashaa. Siitä tuli hyvää ja sitä tuli paljon. Muottiin ei mahtunu kaikki (muottina toimi siivilä), joten syötiin sitä jälkkäriksi sellasenaan. Tehtiin villen kans porsaan sisäfilettä ja perunoita. Juotiin punaviiniä. En oo vieläkään täysin tottunu siihen makuun, vaikka oon yrittäny kehittää makuaistiani hienostuneempaan suuntaan(ostin jopa oliiveja mutta niihin en kyllä vieläkään taivu) Tää viini ei ollu kuitenkaan niin sietämättömän karvasta etteikö sitä olis voinu juoda, mutta vielä on totuttelemista. Toisaalta, miks mun pitäis tykätä punaviinistä...
Ruuan jälkeen me vetäydyttiin kukin tahoillemme päiväunille, minä sohvalle, ville makkariin. Mun mielestä päikkärit kuuluu ottaa (liian pienellä)sohvalla viltin alla ja koira kainalossa(yleensä tv auki taustalla) Jos nukkuminen on liian mukavaa, niin se saattaa venyä turhan pitkäksi, mikä ei oo nokosten tarkoitus.
Heräsin ennen viittä ja lähin koiran kans ulos. Oli suorastaan kuuma ilma, niin että piti ottaa huivi pois ja aukaista takkia. Tällä kertaa pipsa käveli kiltimmin tien puolella. Tultiin sisälle ja istuin tähän sohvalle läppäri sylissä lukemaan ja kirjoittamaan blogia.
Että semmosta on tapahtunu mulle tänään. Eikä nuo arkipäivät paljon tästä poikkea, jos jotain kauppareissua ei oteta huomioon.

Sain eilen taas yhden kieltävän vastauksen hakemastani työpaikasta. Jotenki ei nyt huvita olla positiivinen.

Mutta silti, oikeen rauhallista ja pashaista pääsiäistä kaikille! :D

Päivä 5-Mitä on rakkaus?

2011-04-19T08:09:00.000-07:00

Ajattelin, että tästä on liian vaikea alkaa kirjoittamaan tekstiä, joka olis kohtuullisen pituinen tai yleensäkään järkevä, joten vastaan laulujen sanoilla. Nää on lauluja, joissa mun mielestä hyvin kuvataan rakkautta ja ne on koskettanu mua syystä tai toisesta.

Minä Sinua rakastan, tiedän sen.

Se ei ole vain hetkisen huumaa.
Se on nuotion hehku hiljainen.
Se on roihua polttavan kuumaa.

Se ei sammu kun saapuvat hallayöt,
se ei kuole kun maassa on routa,
vaan se kestää myrskyt ja tuuliset yöt
ja se kestää, on sade tai pouta.

Minä Sinua rakastan, katsohan,
kuinka kirkkaasti tuikkivat tähdet.
Joka päivä ne Sinulle lahjoitan,
jos kanssani matkalle lähdet.
Ja kun kuljemme painavin askelin,
ja kun aika tuo murhetta tupaan,
pidän Sinua kädestä hellemmin.
Yhä enemmän rakastaa lupaan.

Minä Sinua rakastan silloinkin,
jos me ehdimme vanhuuden ikään.
Olet minulle edelleen suloisin,
eikä lämpöä sammuta mikään.

Mitä siitä, jos ryppyjä poskiin saat,
taikka kumaraan selkäsi taipuu.
Näen silmäsi kirkkaat ja kuulakkaat.
Yhä mieleni haaveisiin vaipuu.

Minä sinua rakastan

säv. Lasse Heikkilä
san. Anna-Mari Kaskinen

Sua vain, yli kaiken mä rakastan
Sinä taivaani päällä maan
Minä maiset murheeni unohdan
sinisilmiis kun katsoa saan
Minä maiset murheeni unohdan
sinisilmiis kun katsoa saan.

Yli riemuni oot mitä toivoisin
sä kun istut mun rinnallain
Olet kaikkeni, aarteeni, kallehin
Olet onneni unelmain.

Oi, sallithan, että mä suutelen
sinisilmiäs, armahain
Ja jos kauas sun luotasi joutunen
kuvas seuraa mun matkaain
Ja jos kauas sun luotasi joutunen
kuvas seuraa mun matkaain.

Yli riemuni oot mitä toivoisin
sä kun istut mun rinnallain
Olet kaikkeni, aarteeni, kallehin
Olet onneni, unelmain.

Romanssi

Jo poika kiskoo pojan unta vuoteessaan
ennen kuin loppuun iltasadun saan,
Mä istun hetken ja mietin maailmaa
Ihmisenpoikaa se odottaa.

Voi kuinka kaunis poika onkaan tosiaan.
Ei muuhun pysty hän kuin uutta oppimaan.
Hän siinä kylkeänsä kääntää, miehekkäästi ääntää.
Hän matkaa taittaa linnunradallaan ja nukkuu vaan.

Voi kunpa matkas onneksi
koituis vihaa, katkeruutta et
tuntis joutavaa, voi kun oisit
viisaampi kuin isäs milloinkaan
kunpa oppisit ajattelemaan

Niin poika kiskoo pojan unta sikeää
kehtolaulu kesken taas kerran jää,
liukenee yöhön murheet aikuisen ihmisen poikaa kun katselen

Voi kuinka kaikkivaltias noin olla voit,
me sinut tehtiin mutta sinä meidät loit
Siinä tuhiset ja puhkut pelkkää voimaa uhkuen
silmänurkkiin kuivuu kyyneleet, sä matkaa teet

Ihmisen poika/Yö

 Syvennyt kiireisiis
vain puoleksi kuulet
mitä haaveilen

Sä siinä oot kaunis niin
ja kuin ohimennen
poskeas hipaisen

Sä käännyt minua päin
sun hymysi tarttuu
kun lähemmäs tuut

”Mua katsotko vielä näin
kun vuosia karttuu
kun päät harmaantuu?”

Vuodet vieriä saa

toiveena mulla

on jokainen niistä vierelläs taivaltaa

sinuun nähdä kun saan

ja nähdyksi tulla

kaksi pelkonsa voittaa

Mä muistelen taaksepäin
kai haavamme arpeen
on umpeutuneet

Toisillemme siks näin
oomme edelleen tarpeen
niissä yhteen kasvaneet
Vuodet vieriä saa/Juha Tapio

Niin monet laulut rakkaudesta

ovat taivaan tuuliin haihtuneet

ja tuhannesta lupauksesta

ovat jäljellä vain kyyneleet.

Taas uuden ajan trubaduurit

maalailevat pilvilinnojaan,

mutta sydäntemme kivimuurit

saavat kaiken kauniin kuihtumaan.

Mitä rakkaus on?
Sitä kauan hain.
Hetkenkö huumaa,
valhettako vain?
Mitä rakkaus on,
rakkaus ikuinen?
Vain luota ristin
löydät vastauksen.

Me olemme niin yksin loppuun saakka

maassa, jossa pimeys vallan saa.

Ihminen on ihmiselle taakka

ja rakkaus on vain kauppatavaraa.

Mitä teimme tälle maailmalle?

Miksi pahuus hiipii sydämiin?

Rakkaus jäi ahneutemme alle.

Paratiisin portti suljettiin.

Exit/Mitä rakkaus on?

 Ällöimelää.

Päivä 4.Tätä olen syönyt tänään

2011-04-15T04:51:00.000-07:00

tiesydameen.fi

pingviini.fi

Oonkin syönyt tänään kaikkea jännää.

Aamupalaksi söin siis kaksi voileipää. Äsken vedin nakkeja ja riisiä. Ja kohta varmaan käyn hakemassa pakastimesta viimeisen kuvan mukaista tuotetta. Tänään oon juonu karpalo-rypäle mehua, maitoa ja vadelman makuista kivennäisvettä.

Tää oli tämmönen tylsä, mutta seuraava aihe on taas vähä syvällisempi.

Päivä 3. Minun vanhempani

2011-04-10T06:28:00.000-07:00

En taida jaksaa kirjoitella yhtä pitkästi kuin kaksi edellistä tekstiä, tai mistä sitä tietää jos vaikka innostunkin.

Vanhemmat. Niitä on kaksi ja ovat vielä yhdessäkin. Oon siis tällanen ihan perinteisen perheen kakara.

Tältä ne näyttää

Ne ei oo ollu täydellisiä vanhempia, yllätys yllätys. On ollu aikoja kun oon vihannu niitä tai toivonu niitten eroavan, koska en oo vaan enää jaksanu kuunnella niitten riitelyä. On myös ollu aikoja, kun oon ajatellu, että mulla on maailman ymmärtäväisimmät vanhemmat. Ja niinhän ne onkin.

Kaikki aina jaksaa muistuttaa, miten ollaan äitin kans saman näkösiä ja meillä on myös aika samanlaiset äänet. Äitin kans me puhutaan usein vaatteista ja meikeistä. Äiti on parhaimmillaan saunan jälkeen, kun sillä on naamio naamassa ja pyyhe päässä. Tai kun se kyykkii kukkapenkissä kitkemässä rikkaruohoja. Ja kun se nauraa oikein sydämensä kyllyydestä.

Isi on mulle aina isi. Pienenä mää juoksin sen perässä uunia ympäri. Isi oli se kenen kädestä mää pidin illalla että saisin unta. Ja se luki mulle Raamattua. Isiä toteltiin aina, koska muuten tuli tupen rapinat. Isin kans käyn nykyään kaikki syvälliset keskustelut. Se on mielipiteissään jämäkkä. Aina isin seurassa ei tarvi puhua, voi vaan olla. Ihailen ja kunnioitan sitä. Vaikka ei isikään oo täydellinen. Isi on parhaimmillaan öljyn tuoksuisena, kun se on korjannu autoa. Tai kesäisellä autoajelulla. Isin vitsit on yleensä tosi kuivia, mutta silti niille nauretaan. Varsinki minä ja äiti.

Päivä 2: Eka rakkaus

2011-04-06T04:17:00.000-07:00

En aio kertoa ala-asteaikaisista ihastuksistani, koska niitä on lukuisia.
Sen mitä rakkaudesta tiedän, oon kokenu sen kaksi kertaa ja toinen niistä on Ville.

Ensimmäisen rakastumiseni aikoihin olin nuori ja naiivi 15 -vuotias. Ajattelin, että jos poika on mulle ystävällinen ja kiinnostunu mun asioista, niin se tykkää musta "silleen". Koska yleensä pojat ei ollu kohdellu mua siten kuin tää ihminen, niin se oli mulle jotain ihmeellistä. Se oli toki kaikille muillekin yhtä kiva, mutta mun mielestä se oli mun kohdalla erilaista, tai ainakin halusin uskoa niin. Rakastuin siis tähän ihmiseen.
Se täytti mun kaikki ajatukset. En nähny enää muita. Jossain vaiheessa olin varma, että meen naimisiin tän pojan kans. Se oli mua 4(?) vuotta vanhempi, mikä sopi mulle, koska en sietäny omani ikäisiä poikia. Hakeuduin paikkoihin, joissa tiesin sen käyvän ja jos se ei ollukaan siellä, niin petyin pahasti. Muodostin tästä ihmisestä lopulta pakkomielteen.

Vietin erään illan sen kans ja tunsin, että meidän välillä on jotain. Olin kuin tulisilla hiilillä. Ajattelin, että nyt se on varmaa, kyllä sekin tuntee samoin. Koko ajan ulospäin oltiin kuitenkin vain kavereita ja varoin näyttämästä tunteitani liikaa. Vaikka samalla mun teki mieli hypätä sen kaulaan ja vannoa ikuista rakkautta. En vaan nähny siinä ihmisessä mitään vikoja, vaan kaikki siinä oli täydellistä. Totta kai välillä vaivuin epätoivoon ja ajattelin, ettei siitä koskaan tuu mitään, koska se ei välitä musta samalla tavalla. Jaksoin silti toivoa.

No, sitten se alkoi seurusteleen toisen tytön kans. Se oli järkytys, mutta aika hyvin toivuin siitä ja pystyin siirtämään tunteeni johonkin syrjään. Nää asiat ei välttämättä oo järjestyksessä, koska en muista tarkalleen mitä tapahtu ennen seurustelua ja mitä jälkeen. Kuitenkin, joskus siis toivoin, että niiden suhde kariutuis, mikä sitten tapahtuikin. Olin taas toiveikas ja ne aikaisemmat tunteet nousi pintaan uudestaan. Sama juttu jatkui ehkä vielä voimakkaampana.

Mun päiväkirja ja lehtiöt oli täynnä kirjoituksia ja runoja siitä pojasta. Avauduin yhdelle ystävälle tunteistani ja pohdittiin yhdessä mitä kannattais tehdä. Sen yllytyksestä aloin miettimään, että jos kertoisin sille pojalleki mitä tunnen. Olin aiemmin yrittäny siitä vihjailla, mutta pojille tunnetusti pitää kaikki vääntää rautalangasta. Tuli sitten tilaisuus olla kahden kesken tän ihmisen kans ja asia tuli esille. Ei ehkä parhaalla mahdollisella tavalla, koska olin ihan jäässä tietenkin. Heti kun poika aloitti puhumaan, tiesin, että se oli tässä. Olin niin nolo, että halusin vaan vajota maan alle. Mua suututti miten pystyin olemaan niin tyhmä, että kuvittelin meistä tulevan jotain. Eniten mua suututti se, että mun mielestä sen syyt oli pelkkiä kliseitä. Olin lopulta tosi tyly sille ja menin kotiin märehtimään. Olin tietenki ihan rikki, mutta samalla jotenki olin tienny sen. En vaan ollu myöntäny itselleni. Samalla oli helpotus, että sain vihdoin vastauksen, eikä mun tarvinu enää miettiä. Mun tunteet ei heti laantunu, mutta lopulta kyllä.

Nykyään koko juttu tuntuu typerältä. Se miten välillä käyttäydyin oli lapsellista ja itsekästä. En vaan ollu valmis oikeasti suhteeseen, koska olin ihan keskeneräinen itsekin. Tuskin tunsin itseäni. En mää olis siinä vaiheessa pystyny jakamaan elämääni ja kaikkea kokemaani kenenkään kanssa.
Silti, tää on tärkeä kokemus mun elämässä ja muistelen sitä nykyään lämmöllä, en katkeruudella. Ehkä tän kokemuksen jälkeen osasin menetellä hieman paremmin kun seuraava suuri rakkaus osui kohdalle :D

1. Esittele itsesi

2011-04-05T08:45:00.000-07:00

En jaksa koko elämäntarinaani kertoa, mutta jotain siruja saatan paljastaa.

Oon siis Marru, 24 v. Asun Tampereella miehen ja koiran kans. Oon kotoisin Raahesta ja aina ylpeä juuristani.

En sano lapsuuttani onnelliseksi, mutta kyllä niitä hyviäkin hetkiä oli. Mulla ei hirveesti ollu rajoja ja otin siitä kaiken irti. Kuljin iltamyöhään kaverien kans ulkona ja kotona olin enemmän tai vähemmän hankala. Yleensä enemmän. Kukaan ei tahdo uskoa, kun kerron, että olin lapsena hirveä huutamaan ja kiukuttelemaan. Oon kai yrittäny korvata käytöstäni sitten loppuelämäni ajan olemalla kiltisti hiljaa.

Koulussa mua kiusattiin enemmän tai vähemmän ja otin kaiken itseeni. Itsetunto oli siis aika pohjalukemissa koko ajan jonneki lukioon asti. Eikä senkään jälkeen oo ollu helppoa, vaan oon aina välillä muistuttanu itelleni, ettei musta oo mihinkään ja musta ei tuu ikinä mitään eikä kukaan tykkää musta. En mää silti toivo, että olisin kasvanu pumpulissa, koska sillon mulla ei olis näitä kokemuksia, jotka on kasvattanu musta tällasen ku nyt oon. Monesti kyllä mietin, että millanen mun elämästä olis tullu, jos olisin ollu niinku muutkin, eli normaalin puhelias ja rohkea.

Yläaste oli ehkä kamalinta aikaa ikinä. Tunsin olevani maailman yksinäisin ihminen ja kaipasin hirveesti rakkautta ja hyväksyntää, joko pojilta tai ystäviltä. Kotona oli aika kaaosmaista ja mun vanhemmat ei ollu niin hyviä roolimalleja kuin olisin toivonu, eikä niillä ollu hirveesti voimia tukea mua mun elämänvaiheessani. Olin yksinkertaisesti ihan hukassa itteni kanssa. Kotona mun aika meni piirtämiseen ja itkemiseen, omassa pikku huoneessani tietenki. Sillon mulla oli aikaa opetella piirtämään ja oon iloinen, että tein sitä, koska huomasin osaavani jotain. Se oli mun henkireikä.

Nykyään en oo niin paljon omistautunu piirtämiselle, koska mun elämässä on niin paljon muuta. Joskus toivos, että olis enemmän aikaa ja intoa piirtää. Oon todella itsekriittinen, mikä on myös syynä siihen, että harastuksessani on ollu pitkiäkin taukoja. En vaan kestä huonoutta itsessäni tai huomata, että joku muu on mua parempi. Tän saman asian huomasin kultaseppäkoulussa. Lamaannuin ihan täysin välillä, kun muut onnistui niin hyvin. Vertaan siis itseäni toisiin.

Lukiossa mää tutustuin mun nykyiseen mieheen, jonka kans ollaan oltu naimisissa kesällä 3 vuotta.
Ville on mun nykyinen henkireikä. En osaa kuvitella elämääni ilman sitä. Silloin kun tutustuttiin elin elämäni kukoistuskautta ja se vaan alkoi kukoistamaan entistä enemmän Villen ansiosta. Olin niin onnellinen. Koko lukioaika oli huippua, pois lukien ihan alku. Lukion alussa mulla oli aika vaikea vaihe.

Mitä nyt ylläolevasta voi päätellä, oon luonteeltani erittäin herkkä ja haavoittuvainenkin. En puhu paljoa. Mitä enemmän ihmisiä, sitä vähemmän puhun (poikkeuksiakin on). Inhoan sitä, kun mut luokitellaan ujoksi ja hiljaiseksi. Se on mulle ku joku polttomerkki otsassa. Tosin nykyään oon onnistunu hyväksymään enemmän itseni tällasena. Kyllä se silti ärsyttää, kun nuo on yleensä ainoat asiat, miten mua kuvaillaan. Oon paljon muutakin. Ja joidenkin ihmisten seurassa olen jopa puhelias, osaan kertoa vitsinkin jos sille päälle satun.
Musta löytyy aika vahva melankolinen puoli, mutta ei sellanen vakavan negatiivinen, vaan enemmänkin surkuhupaisa, kyynisen sarkastinen. Pystyn löytämään huumoria täysin epätoivoisista tilanteista.
Oon myös pannu merkille, että hymyily on mulle defenssi. Jos joku yrittää puhua vakavasti jostain, niin alan hymyilemään. Tai jos jotain pahaa tapahtuu, niin saatan hymyillä vaikka en oikeasti oo iloinen. Pienenä kun mua ujostutti, niin hymyilin vaan kun en osannu sanoa mitään :D

En oo vielä sellanen ihminen ku haluaisin olla. Haluaisin välittää vähemmän siitä mitä ihmiset ajattelee. Haluaisin pystyä nauttimaan pienistä hetkistä. Haluaisin osata sanoa oikeita asioita oikeaan aikaan. Haluaisin antaa ihmisille enemmän itsestäni ja sitä kautta saada jotain itsekin. Haluaisin pystyä päästämään ihmisiä lähelleni. Haluaisin tietää mikä on kutsumukseni ja toteuttaa sitä. Haluaisin katua vähemmän. Haluaisin matkustaa. Haluaisin olla spontaani ja innostua asioista. Haluaisin olla enemmän.

something to talk about

2011-04-05T04:23:00.000-07:00

Ajattelin kehittää itselleni vähän postausaiheita ja samalla antaa jotain ajateltavaa. Ja kenties hieman täytettä näihin kotipäiviin (syyn luistaa työnhausta ja tiskauksesta). Monessa blogissa tää on jo käynnissä ja nyt myös mulla :) Ei tuu olemaan helppoa, sen voin sanoa.

Päivä 1 - Esittele itsesi

Päivä 2 – Eka rakkaus
Päivä 3 – Minun vanhempani
Päivä 4 – Tätä olen syönyt tänään
Päivä 5 – Mitä on rakkaus?
Päivä 6 – Minun päiväni
Päivä 7 – Paras ystäväni
Päivä 8 – Se hetki
Päivä 9 – Uskoni
Päivä 10 – Päivän asu
Päivä 11 – Sisarukseni
Päivä 12 – Käsilaukussani
Päivä 13 – Tällä viikolla
Päivä 14 – Mitä minulla oli päällä tänään?
Päivä 15 – Unelmani
Päivä 16 – Eka suudelmani
Päivä 17 – Mieleisin muistoni
Päivä 18 – Mieleisin syntymäpäiväni
Päivä 19 – Kaduttaa
Päivä 20 – Tässä kuussa
Päivä 21 – Toinen hetki
Päivä 22 – Tämä järkyttää minua
Päivä 23 – Tämä saa minut voimaan paremmin
Päivä 24 – Tämä saa minut itkemään
Päivä 25 – Ensimmäinen
Päivä 26 – Pelkään
Päivä 27 – Suosikkipaikkani
Päivä 28 – Ikävöin
Päivä 29 – Tähän pyrin
Päivä 30 – Soittolistallani
Päivä 31 – Viimeinen hetki

Pipsan sterilisaatio

2011-03-28T03:30:00.000-07:00

Pipsan operaatio meni tähän astisten tietojen mukaan oikein hyvin.

Olin perjantaina tosi hermostunu(leikkausaika siirtyi keskiviikosta perjantaille), eikä sitä helpottanu se, että mun piti viedä Pipsa bussilla Pirkkalaan asti. Onneks olin ottanu selvää pysäkeistä ym. joten löysin perille ihan helposti. Itse eläinklinikka vaikutti heti mukavalta paikalta ja meidät otettiin hyvin vastaan. Oltiin kuitenki sen verran ajoissa, että piti odotella jonkin aikaa. Sinne tuli sitten muitakin koiria, mutta Pipsa otti melko rauhallisesti ja oli utelias niitten suhteen. Kunnes sisään astui lihaksikas, viirusilmäinen pitbull. Pipsa räjähti heti hirveään räksytykseen. Liekö johtui mun reaktiosta, kun eka ajatus siitä koirasta oli "Voi ei, toihan syö Pipsan" ja varmaan jännityin samalla. Vaikka tiiän, ettei koiran ulkonäkö tai historia kerro itse koiran luonteesta mitään. No mutta onneks päästiin sitten tutkimushuoneeseen. Siellä lääkäri vähä tunnusteli ja sitten pisti rauhoittavan piikin. Jäin Pipsan kans kahdestaan huoneeseen ja meinas itku tulla, kun katselin sitä siinä mun sylissä ja mietin, mitä olin pienelle koiralle tekemässä. Pipsa muuttui vähitellen ihan rennoksi ja melkein nukkui. Sitten hoitaja tulikin viemään sen leikkaushuoneeseen. Koko ajan henkilökunta oli todella ystävällistä ja ymmärtäväistä.

Mää jouduin odotteleman bussia jotain 20 min. ja kävin keskustassa kaupassa ennen ku jatkoin toisella bussilla kotiin. Kotimatkaan meni valehtelematta se 2 tuntia, eli kun astuin kotiovesta sisälle, niin el. lääkäristä soitettiin että koiran voi hakea. Onneksi mun ei tarvinu lähteä uudestaan busseilla seikkailemaan, vaan Villen kaveri oli ystävällisesti suostunu kuskiksi hakemaan Pipsan.

Pipsa oli vielä ihan tokkurassa ja sen kieli roikkui ulkona, mutta leikkaus oli onnistunu. Sterilisaation yhteydessä Pipsalta korjattiin napatyrä, jonka se sai aikasemmasta keisarinleikkauksesta. Saatiin hoitajalta hyvät hoito-ohjeet+kipulääkkeet ja vietiin tyttö kotiin. Tästä kaikesta piti maksaa se 345 e, mikä oli hieman enemmän kuin oletettiin(mutta joka on oikeasti ihan normi taksa tällä seudulla), mutta maksettiin se silti ihan mielellään hyvästä hoidosta ja palvelusta. Voin suositella kaikille eläimen omistajille Oiva eläinklinikkaa!

Kotona tehtiin Pipsalle peti olohuoneen lattialle. Alkuun se vaan nukkui ja välillä raotti silmiään. Vähitellen se alkoi vaihtaa asentoa. Kerran se jopa yritti rynnätä ovelle, kun pitsalähetti soitti ovikelloa. Liikkuminen oli horjuvaa ja kauluri tökkäs millon mihinkin. Illalla käytin Pipsaa parikin kertaa pihalla, mutta ei se pissannu. Huolestutti, kun ohjeiden mukaan koiran pitäs pissata 12 tunnin kuluttua. Yö meni horroksessa, välillä tarkistellen Pipsan vointia. Aamulla Pipsa pissas, jee. Tytöllä oli myös ruokahalua heti alusta lähtien. Eilen irrotettiin "laastari" haavan päältä. Suihkutettiin se ensin kunnolla, jotta lähtis kivuttomammin irti. Itse haava on aika pitkä ja rujon näköinen, koska on kiinni vaan haavaliimalla, ei siis tikkejä. Saattaa kuulostaa ällöttävältä, mutta mun mielestä se muistuttaa paistettua pekonia väriltään ja muodoltaan.

Nyt Pipsa on jo tottunu kauluriinsa, eikä enää yritä ottaa sitä pois. Aamulla meni myös ulkona ihan normaalia vauhtia ja on muutenkin melkein oma itsensä. Lepää tietysti enemmän mikä on myös suotavaa. Ollaan nukuttu perjantaista asti olohuoneessa, koska Pipsa ei saa missään nimessä hyppiä ja sillä on tapana nukkua mun peiton alla sängyssä. Myös sohvalle pääsy on estetty. Ja joudun kantamaan sen portaissa. Tätä jatkuu ilmeisesti ainaki kymmenen päivää.
Oon onnellinen, että se on nyt ohi ja toivon, että tästä oli enemmän hyötyä kuin haittaa meidän koiralle.

apua

2011-03-21T07:38:00.000-07:00

Varasin just Pipsalle sterilointiajan ylihuomiselle. Oon ihan paniikissa..Miten se reppana selviää.. Ja miten saan sen Pirkkalasta asti kotiin, kun se on ihan puolikuolleena toimenpiteen jälkeen?

Niin,lähempää EI löytyny eläinlääkäriä, jolle olisin välttämättä halunnu viedä Pipsan. En halua viedä kultaani jolleki kiireiselle lääkäriasemalle, jossa eläimet hoidetaan liukuhihnalla.
Pipsa menee siis tänne http://www.oivaelainklinikka.fi/

hei hei mitä kuuluu

2011-03-02T02:14:00.000-08:00

Mitä mää oon viime aikoina tehny ku en oo kirjotellu tänne, sen varmaan kaikki haluais tietää. Tässä kuvamateriaalia siitä.

Lankakori ja keskeneräinen sukanvarsi. Tällasista oon yrittäny luoda jotain omaperäistä ja käytännöllistä. Noita lankoja onkin jo kertyny ihan hyvin ja puikkovarastokin on melko kattava. En oo vieläkään oppinu/jaksanu opetella laskemaan silmukoita oikein, joten purkamista tapahtuu aina välillä. Viimeks eilen n. viis kertaa. Huoh.

Tää on tämmönen panta. Haluaako joku? En nimittäin varmaankaan ite tuu käyttämään.

Kaksi pipoa. Tai no oikeasti oon tehny viis pipoa, kolme niistä Villelle (joista yks meni kummipojalle koska oli liian pieni Villelle ja toinen oli liian iso) Ylempi näyttää tosi kuppaselta, mutta se johtuu vaan siitä langasta, joka on tosi vaihtelevan paksuista. Käytän näitä molempia.

Sitten on tullu tehtyä tämmönen kauluri. Tästäkin piti tosiaan tulla ihan kaulahuivi, mutta siitä tulikin niin leveä, ettei lanka olis riittäny kovin pitkään. Tällä kertaa en siis jaksanu purkaa. Opettelin kutomaan patenttia. Tää lanka on muuten ihanaa(Cool flamme).

Mitäs muuta oon tehny ku kutonu. No lukenu erilaisia opuksia. Oon vähä ottanu selvää sosionomin ammatista jos vaikka sattuis pääsemään semmosta opiskelemaan. Ja tää on vielä salaisuus, josta mun ei pitäny kertoa kenellekään, jottei mua sitten nolota jos ja kun en pääsekään sisään. Joten unohtakaa tämä.
Oon myös lukenu erittäin viisaita sanoja Lutherilta. Tuo kirja on kirpputorilta ja se lojui hyllyssä kauan aikaa, ennen ku oikeesti aloin lukea sitä. Miksen oo tarttunu siihen aiemmin?!

Joo ja oon mää myös lukenu kaikenlaista hömppää, yleensä jotain missä on vampyyrejä. Nuo kaks reunimmaista kirjaa sain synttärilahjaksi. Vampire diaries on ehkä huonoin vampyyrisarja jota oon lukenu. Kyllä se silti viihteestä menee. Tuota keskimmäistä en oo vielä aloittanu, mutta kirjoittaja on sama ku Sookie Stackhouse novelseilla, joten odotan siltä paljon. Niin ja olin ihan täpinöissäni ku truublaad alko taas pyöriin kakkosella :D

Oon mää yrittäny niitä töitäkin taas hakea. Tää on mun toinen viikko työttömänä. Mulla on tuommonen tosi hehkeä kuvakin tuossa, joten luulis saavan jotain. Oon hakenu viiteen paikkaan ja ne on ollu kaikki kesätöitä. Yritän panostaa laatuun määrän sijaan..Toivottavasti se toimii. No siis ihan oikeesti musta on turhaa hakea vaan joka paikkaan, mihin ei oikeasti edes halua. Mulla ei ainakaan riitä motivaatio kirjotella hakemuksia semmosiin paikkoihin, jotka ei vois vähempää kiinnostaa. Mutta ei nuokaan paikat, joihin oon hakenu oo kaikki semmosia mun unelmatyöpaikkoja, mutta ihan kivoja kummiski.

Tän kaiken touhun lisäksi oon juossu erilaisilla lääkäreillä ja hierojilla. Kaikki vaivat on tullu nyt kerralla. Tuo hieronta on kyllä tehny hyvää. Seuraavaksi pitäis Pipsa viedä lääkäriin. Se tarvii leikkauksen.

Mitä,minäkö?Lääkäriin? Ei!

Se vaan nukkuu tyytyväisenä auringonpaisteessa autuaan tietämättömänä kaikesta stressistä. Minun pikkunen <3

Ja siinä olen minä, saman näkönen ku ennenki.

2011-01-14T08:35:00.000-08:00

Näin taas sen unen. Sen missä osaan yllättäen laulaa kauniisti.

Mitä se tarkoittaa!?

the truth is out there

2011-01-10T09:49:00.000-08:00

Oon ajatellut viime aikoina ihan liikaa. Ja liian syvällisiä asioita. Oon etsiskellyt totuutta. Oon aina ollu tämmönen totuuden metsästäjä. Vähä niinku Fox Mulder. Huuhaa-Marru. Oon tosin miettiny enemmänki kristillisen opin kysymyksiä kuin ufojuttuja. Ollaan muuten katottu koko X-files sarja ja omistetaan ne kaikki. On muuten hyvä sarja, tavallaan. Ihastuin ehkä vähän Mulderiin..

Mutta siis niin, mun pää on pyörällä kaikesta enkä enää tiedä mitä ajatella mistäkin. Lapsi vai aikuiskaste, kirkko vai vapaakirkko, rivikristitty vai hihhuli... Mun tekis kovasti mieli löytää paikkani ja mielipiteeni tästä sekamelskasta, mutta tunnen itseni kovin avuttomaksi näitten kysymysten äärellä. Ei kai pitäis ajatella niin paljon.
Ainiin. tänään sain töissä piimät housuille, kiva kiitti.

iltapuhteita

2010-12-18T10:52:00.000-08:00

Voisinpas hieman esitellä käsieni tuotoksia, eli mitä oon kutonu tänä talvena. Opettelin siis uudelleen kutomaan sitten ala-asteaikojen, joten mitään kirjoneuleita ei ihan vielä syntyny.

Kaksi kaulurihuivia. Harmaa mulle ja liila äitille joululahjaksi. Oon tosi huono arvioimaan silmukoiden määrää langan ja puikkojen paksuuden perusteella, jouduin siis purkamaan tota harmaata muutamaan kertaan. Mutta valmiiksi tuli, tosin pitempi se olis saanu olla.. Tuohon äitin huiviin oon tyytyväinen ja toivottavasti sekin tykkää siitä. Se siis itse toivoi tuollaista, kun näki mun tekevän tota omaani.

Juu, tää on mun ihka ensimmäinen villasukka! Mainio ohje löytyi kaspaikka.fi sivustolta. Paria en tuolle jaksanu tehä ku tosta tuli niin huono ja lanka on tylsän väristä. Kantapää ei loppujen lopuksi oo niin vaikea tehdä ku luulin.

Sitten, Pipsan oma jouluinen villapaita. Tän kans haparoin aluksi ja tein yhden liian pienen version ennen tätä. Todella yksinkertainen malli, melko toimiva päälläkin. Ehkä pikkasen löysä rinnuksista, kovassa menossa jalka joskus pujahtaa reiästä pois. Mutta oon iloinen kun sain tämän tehtyä ja Pipsa on siinä niin kovin söpö.

Tämä on myös joululahja eräälle kaverille. Meillä on aina kaveriporukan kesken arvonta, kuka antaa kenellekin lahjan, ja tänä vuonna mää annan Henkalle. Sattumalta sain siltä viime vuonna kaulahuivin, joten päätin jatkaa perinnettä. Tää on vieläpä omaa tuotantoa. Oli vaikea pistää tää pakettiin, koska siitä tuli aivan ihanan pehmeä ja olisin halunnu sen itelleni. Väritkin on musta tosi kivat. Tätä lankaa myytiin tosi pienissä kerissä ja tähän työhön niitä keriä meni 5.

Tällä hetkellä teen Villelle sukkia. Toinen valmistui jo ja siitä tuli muuten hyvä, mutta vähän liian leveä. Tavallaan se on kyllä ihan söpö kotitöppönen. Villelle aion tehdä myös pipon, ku sillä raukalle ei nykyinen pipo yllä korville :P

me likes

2010-11-13T02:29:00.000-08:00

10 kertaa tykkään:

Tykkään joulusta ja sen odotuksesta

Tykkään koirastani

Tykkään ihmisistä, joiden kanssa on helppo olla

Tykkään kyläillä ihmisten luona

Tykkään karkista ja suklaasta ihan hirveesti

Tykkään isoista lumikinoksista ja pikku pakkasesta

Tykkään vanhoista hautakivistä

Tykkään uskovien yhteydestä

Tykkään kauniista tauluista

Tykkään pikku puuhastelusta

10 kertaa epätykkään:

En tykkää kirkon nykytilasta

En tykkää tuulesta

En tykkää minäkeskeisyydestä

En tykkää kaiken neutralisoimisesta (sukupuolineutraali, aateneutraali..)

En tykkää alkoholin vallasta

En tykkää tämän asunnon pesuhuoneesta

En tykkää sotkuisuudesta

En tykkää ihmisistä humalassa

En tykkää kutiavasta ihosta

En tykkää kahvihuoneessa käkättävistä hoitajista

Lyhyt katsaus tähän päivään:
Oon siellä vanhainkodissa, jossa on välillä raskasta,välillä ihan kivaa. Paljon uusia ihmisiä, me scared. Jotku asiat ihmetyttää ja ärsyttää, mutta vaitiolovelvollisuuden takia en uskalla alkaa ruotimaan niitä täällä. Vanhukset on persoonia, eikä aina sieltä helpoimmasta päästä. Ylitän itseni joka päivä. Toisaalta on myös hetkiä, kun tunnen itseni riittämättömäksi. Ja minähän oon askarteluohjaajan apulainen + vastaan viriketoiminnasta omalla osastollani. Tähän mennessä se on lähinnä käsittäny juttelun ja aamulehden lukemisen. Tulee myös päiviä, jolloin tekis mieli soittaa omaohjaajalleni,että ei tästä tuu mitään, ei oo mun juttu. Mutta järki aina voittaa ja muistan,että tästä saa enemmän rahaa. Ja oon huomannu, ettei siellä oo ikinä liikaa työntekijöitä. Eli en oo mikään ns. harjoittelija pyörimässä jaloissa, jolla ei oo mitään tekemistä. Ainakaan kovin usein.
Oon saanu jopa yhden vastuutehtävän! Mun pitää suunnitella ja toteuttaa asukkaiden kanssa meidän osaston joulukuusen koristelu. Nyt kaikki on silleen "wau". Joo, mutta se on osastojen välinen kilpailu, omaiset saa sitten äänestää parasta kuusta. Kauheet paineet.
Eilen yks mummo sano "sinä tähtisilmä". Kaikkea sitä kuulee ku vanahaksi ellää.

haasteita

2010-10-27T11:27:00.000-07:00

Heti ekaks mun pitää korjata virhe, jonka viime postauksessa kirjoitin. Nuo lapaset, joista puhuin "lapin lapasina" ei oo lapin lapaset, vaan oikealta nimeltään lovikka-lapaset. Ruotsista. Nyt on sekin sitten selvä.
Lapin lapaset näyttääpi tältä:


kaspaikka.fi

Mun käsityöt etenee pienistä alkuhankaluuksista huolimatta varsin sujuvasti. Kaulahuivin jouduin purkamaan kahdesti. Ekalla kerralla neuloin sitä iloisesti aika pitkälle ennen ku huomasin, että se oli jännästi kierteellä (pyöröpuikot käytössä) Sitten aloitin myös sukan tekoa, jossa varsi ja yllättäen myös kantapää meni hyvin, mutta sen jälkeen jouduin purkamaan kun jalkaosasta meinasi tulla liian leveä.
Sain tilauksen äidiltä, eli sille pitää tehä samanlainen kaulurihuivi. Sen lisäksi mulla on kunnianhimoinen sunnitelma Pipsan varalle. Se saa toivottavasti viimeistään jouluksi pehmeän villaisen yllätyksen :P Ja Villekin tulee saamaan osansa kudoksista. Mun lankakori(joo mulla on jo semmonenki) pullottaa langoista, joita oon haalinu kaupoista ja äidin kätköistä. Toivottavasti innostusta riittää myös tehdä niistä jotain. Myöhemmin laitan kuvia, sitten ku jaksan kuvata.

Odotan joulua kovasti. Posti toi joululehden. Talven tulo ei liiemmin harmita. Paitsi se, että kohta pitää laittaa legginssit (eli kalsarit) housujen alle. Tänään järkytyin ku näin tytön, jolla oli ohuet legginssit ja nilkat paljaana pienissä kangaskengissä. Missä sukat? Niin, ja housut?! Onkohan sukat nyt out, vähä niinku mun nuoruudessa pipot. Kukaan cool tyyppi ei pitäny pipoa,edes pakkasilla. Ja sen jälkeen sitä vasta olikin cool, heh heh...

Oon ollu tän viikon ja vielä loppuviikonki oon semmosella verkostotyöpajalla. Sain sen kautta työharjoittelupaikan koukkuniemen vanhainkodista. Siihen sitten kuuluu tommoset "pajapäivät", nyt eka sitä on viikko ja myöhemmin aina silloin tällöin 1-2 päivää. Hain myös yhtä oikeeta työpaikkaa, mutta näyttää pahasti siltä, etten tullu valituksi. Tää harjottelujuttu oli mun varasuunitelma. Oon sielä vanhainkodissa viriketoiminnan ohjausapulaisena. Eli askartelua, pelailua, leikkejä(?), jutustelua ym. Mitä ne vanhukset nyt haluaakaan tehdä ja mitä me keksitään niille. Mielenkiintoista, mutta hiukka pelottavaa. Vanhoja ihmisiä. Mitä niille voi puhua, pureeko ne? Onko ne kiukkuisia vai herttaisia? Miten mun käy? Se jää nähtäväksi. Kohti uusia pett..haasteita :)

yksi nurin, yksi oikein..

2010-10-16T03:41:00.000-07:00

Olen saanut uuden päähänpiston. Haluan alkaa neulomaan (tai kutomaan vai mitä se on kun huijotaan puikoilla..) Kauhee hinku olis päästä lankakauppaan valitseen lankoja ja puikkoja ja alkaa hommiin, jotta saisin jotain valmiiksikin ennen pakkasia.

Niin, määhän siis en oo puikkoihmisiä. Enkä ompelukoneihmisiä. Oon niitä, joilla menee langat aina sotkuun ja syttyrälle ja lopulta kehitän katkeran vihan kaikkia singereitä ja husqvarnoja kohtaan. En oo ala-asteen jälkeen koskenutkaan niihin. Saati sukkapuikkoihin. Muistaakseni väkersin lapinlapasiani kotona vapaa-ajallani vielä kevätlukukauden lopussakin. Sain ne kuitenkin lopulta valmiiksi ja käytinkin ne ihan puhki :) Osittain hidas eteneminen johtui varmaan mun äärimmäisen tiukasta käsialasta.

No, musta tuntuu, että olen päässyt jo tarpeeksi kauas noista ajoista ja yli kipeimmistä traumoista, jotta voisin aloittaa tän harrastuksen ihan uudelta pohjalta(odotan innolla sitä aikaa, kun oon päässy yli hiihtotraumoista). Oon aina huomannu esim. nappia ommellessani, että nautin sellaisesta käsillä näpertelystä. En kai ois muuten nyt kultaseppäkään...
Ajattelin aloittaa kaulahuivista, sellaisesta tuubimallisesta joita nyt kaupoissa näkee. Jos sen saan ikinä valmiiksi, niin siirryn sukkiin ja pipoihin.

Olisko vinkkejä aloittelevalle käsityöläiselle, mistä kannattais aloittaa vai kannattaisko aloittaa? Lankasuosikkeja? Mikä on hyvä liike Tampereella?

Kuvat Novita

just a dreamer

2010-10-14T01:16:00.000-07:00

Tänään on ihmeellinen päivä. Minä leijun ihan pilvissä ja kaikki tuntuu täydelliseltä. Ei oo sellasta normi harmaata keskiverto-oloa, eikä edes angstia, vaan iloinen olo! Mitä on tämä?

Näin taas mielenkiintoisia unia viime yönä.
Ensinnäki John Lennonista. Olin aikoinaan kova Lennon ja Beatles fani ja John oli mun teinipäiväunieni kohde. Siinä unessa mää näin sen ja sain siltä nimmarin. Olin ihan itku kurkussa ja kun halasin sitä, niin se oli ihan hirmu pitkä. Ja se oli koko ajan todella ystävällinen ja mukava (ei siis välttämättä kovin totuudenmukainen uni) Mistähän moinen henkilö taas löysi tiensä mun uniin...Ehkäpä uutisista, Lennonin synttärit jne. Se olis muuten nyt 70v jos eläis.
No mutta se biitlesäijästä.

Mun toinen uni oli itselleni jo klassikko. Sain yhtäkkiä kauniin lauluäänen. Se liittyy aina uskoon ja Pyhään Henkeen noissa unissa. Osaan vaan yllättäen laulaa ihan tosi hyvin ja kaikki-minä mukaan lukien-on ihan ihmeissään siitä. Oon nähny tällasen unen niin monta kertaa, että se pistää miettimään. Mikä sen tarkotus on? Oon laulajana vaan keskiverto jos sitäkään ja olis vaikea uskoa, että osaisinkin joku päivä laulaa täydellisesti. Sem merkityksen täytyy siis olla vertauskuvallinen. Toisaalta, mikäpä olis Jumalalle mahdotonta.. Niin että älkää yllättykö jos kerron joku päivä liittyneeni kuoroon :D

Ujot soturit | Elävä arkisto | yle.fi

2010-10-13T02:29:00.000-07:00

Ujot soturit | Elävä arkisto | yle.fi

Story of my life.

Hulluilla on halvat huvit :D

2010-10-06T10:51:00.000-07:00

Voi hullut päivät sentään.. Pitihän sieltä käydä hakemassa oma osuuteni kyynärpäistä ja hikisistä jonoista. Toisaalta ei se niin kamalaa ollut. Ehkä satuin olemaan oikeaan aikaan paikalla (kello 14) kun kaikki on töissä, tai sitten sitä liioitellaan. Jonot oli vielä inhimillisiä ja pääsin aina hipelöimään niitä tavaroita mitä halusinkin. Voihan olla että oon vaan harvinaisen kylmähermoinen ihminen (as if ).

Myönnän kyllä ihan täysin, että oon alennusten vietävissä, mutta puolustuksenani voin sanoa, että oon työtön :P Ja pikkusen pihi.
Sieltä hulluilta lähdin hakemaan lähinnä ripsiväriä ja kurkkaamaan, josko olis joku kiva takki esim. tarjouksessa. Miehellekin piti metsästää boksereita :D Ne kaikki sieltä lopulta lähti mukaan plus 25 kpl paketti Brunbergin suukkoja ja rulla koirankakkapusseja. Karkkilaarien edessä pähkäilin tovin, kun olis tehny mieli napata mukaan vähä kaikkea. Mutta oon ylpeä kuinka järkevästi ostin vain tarpeellisia juttuja (niin ja ne pusut..) Toinen osasto mikä aina houkuttelee, on kosmetiikka. Siellä kun on niin hirveesti erilaisia saippuoita ja dödöjä ja hammastahnoja. Yleensä hamstraan just käsisaippuaa ja deodoranttia, mutta tällä kertaa ei ollu tarvetta, koska olin tehny aikasemmin ne hankinnat Sokoksen 3+1 päiviltä.

Tosiaan, se takki oli kiva löytö. Mulla periaatteessa oli jo musta villakangastakki, mutta en tykkää siitä yhtään. Se istuu huonosti ja materiaali on tosi karheaa (H&M laatua). Nyt voin varautua siihen, että joka toisella Tampereen tytöllä on tuo samainen Vilan takki, koska niitä tosiaan oli monta pitkää rekillistä tuolla. Mutta, hinta ratkaisi..Ja se, että tuo takki on niin paljon paremman mallinen ja tuntuinen, kuin entinen :)

Nyt, salaisten kansioiden pariin...

Kontaktointi on päivän sana

2010-10-02T02:51:00.000-07:00

Se työnhakuvalmennus olikin aika hyvä juttu. Meillä oli hyvä porukka ja hyvä ohjaaja siellä. Ei tuntunu yhtään pakkopullalta se, kun välillä naurettiinkin ja oli tosi rentoa. Tällä hetkellä mulla on kolme työpaikkajuttua vireillä. Olis myyntiä, vanhusten hoitoa ja vuokratyötä. Aika näyttää mikä nappaa vai nappaako mikään. Luotan korkeampaan johdatukseen tässä(kin) asiassa.

Oon tän viikon aikana totutellu mun kaksiin uusiin laseihin. Ne on tyyliltään aika erilaiset.

Tykkään molemmista.

Tältä näyttää missonit. Nää on edustuslasit niihin tilanteisiin kun pitää näyttää järkevältä.

Ja tältä nää pyöreät.Nää on rennot boheemilasit, jotka sopii vapaa-ajan rientoihin.

Ainiin, värjäsin mää hiuksetkin. Kyllästyin keltaiseen.
Odottelen tässä appiukkoa saapuvaksi. Viletsu on nyrkkeilemässä.

Jump in

2010-09-26T10:04:00.000-07:00

Tänään oli peräkonttikirppis keskustorilla. Ihan hulluna myyjiä, vielä enemmän ostajia. Kiersin kaikki kojut enkä löytäny ku sisäpelikengät miehelle. Olisin halunnu itelle kumpparit, mutta kaikki oli liian pientä kokoa. Mutta oon kyllä tuostakin löydöstä iloinen, koska mies tarvi ne kengät. Se alotti kuntonyrkkeilyn ja on siitä ihan täpinöissään :) On niin ihana katsoa kun toinen on onnellinen jostain, se ilo tarttuu itseenkin.

Mulla on ens viikolla menoa. Meen työnhakuvalmennukseen, johon mut työkkärin toimesta ilmotettiin. Se on ma-pe yheksästä kolmeen. Jee. Torstaina luultavasti alkaa meidän solu. Perjantaina meen vapiksen järjestämään Kid's action night -tapahtumaan, en siis osallistujana vaan avustajaksi. En vielä tiedä, mikä mun toimenkuva on, mutta jospa se siellä selviäis.

Mun "dieetti" on pahasti horjunu, koska pää ei kestäny enää ainaista heikkoa oloa ja sokerinpuutetta...No ei tää kokonaan oo vielä menetetty peli, koska en oo syöny riisiä/pastaa/perunaa ja leipä on ollu täysjyvää, mitä oon n. 2 palaa päivässä syöny. Eilen tuli repsahdettua oikein kunnolla, kun oltiin Krissen ja Henun tupareissa. Siellä oli ihan hulluna ruokaa ja herkkuja. En suotta pidätellyt itseäni. Mies on ollu paljon kurinalaisempi koko ajan.

Haluan tämmösen kylmiä syysiltoja lämmittämään <3

Kuvat

Koekaniini

2010-09-22T04:18:00.000-07:00

Nyt on jokunen päivä takana uuteen ruokavalioon tutustumista. Ekat päivät oli yhtä huonoa oloa ja heikotusta, nyt alkaa jo näkymään valoa tunnelin päässä. On ihmeen virkku olo, vaikka väliin mahtuu vieläkin niitä väsymyshetkiä. Mieskin on huomannut parannuksia parempaan suuntaan. Olis se vaan helpompaa jos vois käskeä elimistöään (Käytä niitä rasvoja nytten kuulikko!)
No, ruuan laadusta ei oo kyllä tarvinu tinkiä, vaan päinvastoin. Kasvikset on tullu jäädäkseen meidän lautasille. Niin ja mihinkään kevyttuotteisiin ei kosketa pitkällä tikullakaan :P

Tässäpä vähän osviittaa siitä, mitä ollaan suuhumme laitettu viime aikoina.

Kanafilee salaatilla, siemenillä ja halloumijuustolla. Tuo halloumi on ihan uus tuttavuus. Se olis pitäny sitte kuitenki liottaa vedessä,suolasta nimittäin oli. Ja taisin paistaa niitä hieman liian kauan,kun olivat hieman sitkeitä. Maku muistutti hieman leipäjuustoa. Tän aterian kohdalla mulla ei ollu yhtään ruokahalua, yökötti vaan kaikki. Menossa tais olla päivä nro 2.

Tässä on Marrun omakeksimät jauhelihapihvit salaatin ja siementen kera (ignooratkaa tuo ketsuppi) Annos näyttää aika pieneltä, mutta puolustuksekseni voin sanoa,että söin noita pihvejä lopulta kolme. Pihveihin tuli naudan jauhelihaa, kananmuna, sipulia, kreikkalaista jogurttia (Lidlistä) ja mausteita. Ilman korppujauhojakin siis pärjää aivan hyvin ja pihvit pysy kasassa. Tää oli hyvää!

Nam,eilinen ruoka. Possuwokki, johon tuli vaikka ja mitä. Mm. paprikaa, herkkusieniä, pähkinöitä ja porkkanaa. Oli sikahyvää ja tästä riitti vielä iltapalaksi molemmille. Tätä me mussutettiin samalla kun katottiin X-filesin nelostuotantokautta.

Tähän asti on siis pärjätty ihan hyvin ilman viljaa ja turhia hiilareita. Myöhemmin ajattelin lisätä mahdollisesti jonkin täysjyväleivän mukaan kuvioihin ja varmaan tuun repsahtamaan sokeriherkkuihin aina vähän väliä. Joten ei kannata huolehtia mun hiilareiden saannista.

Asiasta johonkin ihan toiseen. Sain maanantaina paketin Englannista. Paketti sisälsi mineraaleja Lily Lololta. Eikun kokeilemaan.

Purnukat näytti tältä. Tuohon lautaselle kopsutellaan pieni määrä jauhetta, josta se pyöritellään kabukiin ja siitä kasvoille. Oma tupsuttimeni on todella huono, liian karhea, ei tunnu kivalta iholla.

Ensimmäisenä kokeilin tätä sävyä. Aluksi en huomannu kasvoillani mitään meikkiä ja ajattelin jo että mua on huijattu. Mutta juju onkin siinä,että tää meikki kehittyy pikkuhiljaa. Joten täytyy olla kärsivällinen. Valokuvissa tää sävy näytti oudon tummalta. En laita havainnollistavaa kuvaa, koska yksikään ei onnistunu tarpeeks hyvin.

Poskipunan sävy muistuttaa aika paljon mun vanhaa Rimmelin poskipunaa, mutta ei se haittaa, koska tykkään siitä. Tätä tarvii laittaa ihan tosi vähän. Ekalla kerralla laitoin liikaa ja tulos oli kammottava. Luulisin, että tää riittää mulle loppuelämäni ajaksi.

Toinen päivä ja sävy Warm peach. Laitoin jauhetta liian hätäisesti kaks kerrosta ja se jäi ikävästi ihon pintaan puuterimaiseksi. Väri on ehkä liian kellertävä. Totesin kyllä näistä pikkupurkeistakin, että riittävät melko pitkään. Eli ei mulla oo kiire valita oikeaa sävyä, vaan voin rauhassa kokeilla ja pähkäillä. Talvikin muuttaa ihonväriä taas sinne kalpeampaan suuntaan.

Tänään vuorossa oli viimenen puteli, Blondie. Nimensä mukaisesti vaalea ja neutraali. Ei selkeästi punertava eikä kellertävä. Vahva ehdokas.
Pyörrän puheeni ja laitan niitä pärstäkuvia.

Barely Buff. How do I look? Weird, no glasses..yellow hair..Niin ja liikaa poskipunaa!

Blondie. Eli kalpea. Onko mun tukka oikeesti ku peruukki?

Ääh.

Jäähyväiset leivälle

2010-09-18T04:59:00.000-07:00

Me tässä yks päivä päätettiin miehen kans ryhtyä harrastaan vähä terveellisempää ruokavaliota. (Tässä vaiheessa mun ajatus katkes, kun jäin tuijottamaan Yle Teemalta tulevaa, todella omituista tanssiesitystä. Siinä melkein alastomat, riutuneen näköset tyypit tanssii kaikenlaisten terveysapuvälineiden kanssa, esim. kainalosauvojen ja rollaattorien kanssa. Tää on todella kummallista..)

Mutta siis tarkotus oli puhua ruokavaliosta. Me alettiin miehen kans vähähiilihydraattiselle "dieetille". Sanon "dieetille", koska kammoksun kaikkia laihdutuskuureja ja liian tiukkoja sääntöjä koskien syömistä. Tarkotus olis syödä enemmän lihaa, kalaa, kasviksia, hedelmiä, pähkinöitä ja siemeniä, oikeaa voita, maitotuotteita jne. Viljasta vain täysjyvää. Koitetaan välttää riisiä, pastaa ja perunaa, sekä pullamössöleipää. Tavoitteena olis, ettei tyydytetä nälkäämme nopeilla hiilihydraateilla. Elimistö käyttää ensimmäisenä nopeat hiilihydraatit ja jättää kaiken rasvan lillumaan meidän kehoon. Eli jos syö hiilareiden sijasta vaan rasvaa, elimistö käyttää sitä energian saantiin. Näin mää sen ymmärsin.

Meistä tuli siis karppeja eli karppaajia. Tavallaan inhottaa olla näin "muodinmukainen", koska nykyään joka toinen vastaantulija on karppaaja. Mutta tää vaan kuulostaa niin järkevältä. Meidän ei oo tarkotus kuitenkaan mennä liiallisuuksiin, meistä ei siis tuu natsikarppeja,vaan ihan tällasia rentoja. Pikku lipsahdukset ja poikkeukset sallitaan, asiat on tilanteesta riippuvaisia ja kyllähän niitä hiilareitakin ihminen tarvitsee. Varsinkin sokeria...:D Karkista ja muista herkuista mun on vaikea luopua, mutta pieni säännöstely voipi onnistua jos oikein yritän.

Mää myönnän ja tiedostan olevani tunnesyöjä. Jos on masisfiilis, lohduttaudun syömällä karkkia, jos on iloinen fiilis, juhlistan sitä syömällä jotain hyvää. Jos on ollu huono päivä, oikeutan sen herkunsyöntiin. Jos ikävöin Villeä, syön suklaata. That's me.

Jos mulla olis syömishäiriö, se olis bulimia. Mutta onneks ei oo, enkä muutenkaan ikinä suoranaisesti ahmi ruokaa. Mää syön hitaasti nauttien ja arvostaen jokaista suupalaa :P Karkkipussista valikoin karkit yksitellen suuhuni,en mätä kourallista kerralla. Pitkitän herkkunautintoa niin kauan ku pystyn.

Kieltämättä joskus tulee mielihalu vaan haukata suklaalevystä sen enempiä hienostelematta.

Tällä hetkellä syön muuten maapähkinöitä ja ihan ilman suolaa. Hyviä on, tiettyyn pisteeseen asti.

Complexion perfection

2010-09-14T12:52:00.000-07:00

Kokeilinpa ensi kertaa tilata ulkomailta(briteistä) jotain. Ja se jotain oli meikkejä. Tääh? Minähän en juurikaan investoi kosmetiikkaan, tärkeimmät kriteerini meikkiostoksilla onkin halpa/kohtuullinen hinta ja käytännöllisyys (eli en osta mitään,vain koska se on kivan värinen, se on uutuus tms.) Käytän meikkivoiteet ja ripsarit kokonaan ja ostan sitten uudet. Tietenki eri asia jos ostan vääränvärisen tai muuten huonon tuotteen.
Luin useamman hyvän arvostelun kyseisistä mineraalimeikeistä, varsinkin meikkipohjasta, joten lankesin kokeilemaan. Ajattelin, että kerrankin löytäisin jonku hyvän tuotteen, jota jaksaisin käyttää pidempään, kuin sen yhden purnukan. Oon siis tähän asti seilannu merkistä ja koostumuksesta toiseen, mutta mikään ei oo vielä tuntunu täydelliseltä.

Oon aina enemmän tai vähemmän hukassa meikkiosastolla, kun en oikeesti tiiä mikä olis oikea tuote mulle. Onnekseni oon saanu paljon lahjoituksia meikkipussiini äidiltäni, joka tekee silloin tällöin virheostoksia tai ihan hyvää hyvyyttään antaa mulle jotain. Se säästää mua päätöksiltä ja pähkäilyltä. Lapsena vietin useammankin rattoisan hetken äitin meikkipöydän ääressä leikkien "hienoa naista" :P Ja jos joku on nähny mun äidin, niin tietää, ettei hän oo mikään ns. tavallinen täti-ihminen, joka pesee hiuksensa Linna-shampoolla ja laittaa vähä räpsytinväriä* juhliin (*anopin käyttämä ilmaisu).

Juu, mutta tilaukseni kohteena oli siis Lily Lolon mineraalimeikkipohjasamplet sekä poskipuna.

Tilasin kolme samplea (1.25 puntaa kpl) väreissä Blondie, Warm peach ja Barely buff. Toivon hartaasti, että jokin noista olis mulle oikea sävy.

Poskipunan sävy on Oh la la.

Odotukset on kovat, ehkä liiankin kovat. Aika moni bloggaaja on kuitenki ollu tuohon jauhemaiseen meikkiin tyytyväinen, vain värisävyn valinta on tuntunut olevan joillekin vaikeaa.

Lily Lolot on lisäksi aika huokeahintaisia verrattuna muihin (mineraali)meikkeihin. Esim. mineral foundation 12 puntaa, blusher 7 puntaa, eyeshadow 5 puntaa. Postikulut pienissä paketeissa 1.50. Not bad.
Kerron sitten luonnollisesti oman mielipiteeni tuotteista, mikäli paketti löytää perille.

Things

2010-09-12T05:48:00.000-07:00

The hair you would die for?

Your dream place to live?

Clothes you would like to wear?

The way you would like to spend most of your days?

Things you would like to have?

Person you would love to look like?

What I wore today

2010-09-10T04:37:00.000-07:00

Löysin jotain hauskaa taas. Ihmiset siis piirtää kuvan itestään ja vaatteista, jotka oli päällä sinä päivänä ja pistää sen kuvan tonne. Paljon jännempi idea tavallisen päivän asu-kuvan sijaan. Itsekin joskus yläasteaikoina harrastin moista piirtelyä, tosin piirsin yleensä tulevan minäni, esim. kevätjuhliin, joulujuhliin tms. Tarkoituksena oli siis suunnitella tuleva asukokonaisuus. Ja tietenkin siihen viereen kirjoitettiin selityksiä tyyliin "violetti pörröneule". Voisinpa kokeilla tuotakin, jos omistaisin skannerin. Kameralla kuvan ottaminen piirustuksesta on hieman säälittävää eikä aina kovin menestyksellistä.

Miksi muuten on niin, että kotitulostimet ei ikinä toimi? Mun veljellä oli tulostin, joka ehkä pari kertaa sylki ulos jonku ryttysen ja vinoontulostetun paperin, mutta sen jälkeen tais löytää pysyvän paikan vaatehuoneen nurkasta. Samoin anoppilassa oli hyvin epäluotettava yksilö. Toisaalta, toimiiko tulostimet/kopiokoneet ikinä mallikkaasti missään olosuhteissa?

Mutta hei, kävinpäs valitsemassa uudet lasit. Oikeastaan kahdet, koska specsulla saa kahdet yhden hinnalla. Kätevää ja ah, niin porvarillista. Miettikää nyt, mulla on sitte kahet erilaiset rillit, joita voin vaihdella ihan mieleni mukaan. Miten musta tuntuu, että päädyn kuitenki käyttämään enemmän vain toisia niistä ja ne toiset (ehkä hieman erikoisemmat) jää odottamaan niitä päiviä, kun haluan olla erilainen ja hirrmu tyylikäs :P

päähänpistoja

2010-09-08T02:42:00.000-07:00

Sain vihdoin kutsun Pipsan kaverikoira koulutukseen! Toivottavasti me pärjätään siellä ettei tarvi hävetä. Pipsa on kyllä sinänsä reipas ja kiltti, mutta ei se mua tottele läheskään aina. Oon kieltämättä ollu hieman laiska sen kans.. Mutta oon varma,että Pipsa hurmais kaikki mummot olemuksellaan ja olis mukavaa kun vois tällasen toiminnan kautta ilahduttaa niitä, jotka ei voi omistaa omaa lemmikkiä. Tää koulutus on lokakuun lopussa, joten meillä on vielä aikaa harjoitella perustottelevaisuutta :P

Pipsaakin kiinnostaa..

Oon myös kovasti ootellu,että millon tuolta vapikselta soitettais mulle koskien solua. Ilmoittauduin sellaseen Krissen ja Jennin kans (Jennin on meidän solun johtaja.) Se tulee varmastikin olemaan kivaa ja antoisaa.

Musta tää oli aika hauska juttu. Siis Janne Kataja, täh?! No, pitää varmaan mennä katsomaan sitten. Ainiin, kyseisessä tilaisuudessa esiintyy The Rain.

Mun piti ottaa tatuointi. Mulla on jo aikakin varattu lokakuulle. Aion perua sen. Miksikö? Koska mua alkoi epäilyttämään liikaa. Epäilyttämään niitten tatuointivärien terveelllisyys (mitään varmaa tietoa ei ole saatavilla, vain mielipiteitä ja arvioita), omat motiivit kuvan ottamiseen sekä se, jaksanko oikeesti katella sitä vielä esim. nelikymppisenä. Oon tehny ennenki hätäisiä päätöksiä, joita oon katunu, joten en luota itseeni sen suhteen. Oon nyt tosi helpottunu ja iloinen, että pystyin tekemään tän päätöksen, jonka uskon olevan tällä hetkellä täysin oikea. Jos joskus myöhemmin alkaa taas tatuointi himottamaan, niin mietin sitten uudestaan. Mutta tää oli nyt kyllä tässä.

Nyt kun rahaa ei menekään tatskaan, niin ajattelin sen sijaan hommata vihdoin ne uudet silmälasit. Ku tietäs vaan minkälaiset...

sorry i'm busy

2010-09-06T06:46:00.000-07:00

Mulle tapahtuu nyt kaikenlaista ja pää ei meinaa pysyä mukana.

Ensinnäkin, tänään alkaa akryylimaalauskurssi, jee jee. En oo kovin hyvä ees maalaamaan,mutta odotan sitä silti intoa täynnä. Musta tulee taiteilija.
Sitten, huomenna on vaikka mitä. Pääsin haastatteluun koskien yhtä työharjoittelupaikkaa, johon hain. Mieluummin olisin tietty "oikeissa töissä", mutta tää vaikutti mielenkiintoiselta ja parempi sekin kun ei mitään. Ja se tietäis 9 euroa lisää rahaa/päivä.
Meillä oli myös puhetta mennä katteleen Ismo Leikolaa huomenillalla. Ei pahat suunnitelmat.

Lauantaina oli ne kaverien häät. Kamera tietysti unohtui, joten ei oo kuvia sieltä. Oli tosi mukavat ja koskettavat häät, niinku ne yleensäkin on. Morsian osoittautui varsin miellyttäväksi ihmiseksi ja toivon, että nähtäis tulevaisuudessa useamminkin, jotta pääsis tutustumaan paremmin. Ruoka oli myös positiivinen yllätys. Yleensä häissä on kaikenlaista epämääräistä sörsseliä, jota sitten otetaan vähäsen lautasen reunalle jos vaikka uskaltais maistaa. Tuolla tarjoiltiin hyviä salaatteja ja kanapaellaa :P

Tein yks päivä taas muffinsseja, joihin laitoin tällä kertaa daimia murusina. En tajua, miksi ne suklaamurut aina valuu sinne pohjalle? Todella ärsyttävää. No mutta, oli ne silti syötäviä.

Näin ne paisu uunissa.

Taas kynsiä..

Pinkit hääkynnet joihin käytin tarroja.

Niin ja ostin myös kirpputorilta liian pienet kengät. Kokeilin niitä hätäisesti ja kiikutin kassalle. Nyt voin vaan sanoa,että auts. Mutta kun ne oli niin hienot...

Kyllä niitä pitääkin voi, jos ei tarvi paljon kävellä.

Et voi odottaa että sulle tuodaan kaikki valmiina.

2010-09-01T02:32:00.000-07:00

Ostin vihdoin niitä kynsitarroja, joten tästä eteenpäin saan oikeasti siistiä jälkeä kynsiini.
Tässä on nyt vielä yks ilman tarroja-sähellys, joka onki vähä suttunen.

Lauantain häitä varten teen sitten uudet kynnet taas.

Blogistani ei oo muodostumassa (ainakaan tietoisesti) mitään kynsiblogia, oon vaan tällä hetkellä saanut jonku innostuksen kokeilla kaikkea uutta sen saralla.
Blogiini kirjottelen ihan kaikkea mitä mieleen tulee ja mikä sillä hetkellä sattuu kiinnostamaan, en halua sen kummemmin lokeroida tätä mihinkään ahtaaseen muottiin.

Niistä häistä vielä..Mennään siis Villen koulukaverin häihin. Oon pari kertaa nähny tän kaverin,vaihtanu ehkä pari sanaa ja that's it. Morsiamen on kerran nähny ohimennen kaupungilla. Tulee siis erittäin mielenkiintoiset häät, koska en tiedä parista tai tulevista juhlista juuri mitään. Sen verran tiedän, että juhliin kuuluu tanssia, joten vois tässä joku ilta verestää vanhoja muistoja tuon miehenpuolikkaan kans :D En ookaan ikinä ollu häissä, jossa tanssitaan.

Mutta voi huoh joku töiden hakeminen..Oon koko kesän ottanu ihan rennosti asian suhteen, mutta nyt alkaa yhteiskunnan painostus tuntumaan taas. Jotain pitäis saada ja äkkiä, muuten ihmiset alkaa kattoon kieroon, että mikä se tollanen sluibailija on. Ääh, yhteiskunta ja sen normit ja normikansalaiset. Yäk.

Jos vakavasti puhutaan, niin kyllä määkin niitä töitä haluan. Se ei vaan näköjään käy tosta vaan *naps*. Joillekin ehkä käy, mutta ei mulle. Ei muuten kannata kommentoida niitä tavallisia "kyllä sullakin vielä käy tuuri, kun oot vaan ahkera ja oma-aloitteinen." Mää tiedän ne jo. Mää tiedän, mitä mun pitäis tehdä ja miten se homma toimii jne. Joten,antakaa mun vaan rauhassa uida itsesäälissäni ja olla laiska, tyhmä ja saamaton.

Niin ja muistakaa,että minäkin harrastan joskus sarkasmia. Ja ehkä joskus pientä liioittelua ja provosointia.

hömppää ja jotain muuta

2010-08-29T10:36:00.000-07:00

Että osaakin olla kylmä. TOAS laittaa lämmityksen syyskuussa vasta päälle ja tää asunto on tosi kolea. Nyttenkin makaan viltin alla ja lämmittelen välillä käsiäni kun ne on ihan kohmeessa.

Olin yks päivä Krissellä ja katottiin Valentine's day. Elokuva oli varsinainen pohjanoteeraus niiltä kaikilta näyttelijätähdiltä, jotka siihen oli ahdettu (mm. sarjasta Greyn anatomia.)

Leffa toisti kliseitä kliseiden perään(sis. legendaarinen lentokenttäkohtaus) ja juoni oli täysin ennalta-arvattava. Toisaalta, se oli romanttinen komedia, mitä muuta voi odottaa?

Ja mää yleensä tykkään romanttisista hömppäleffoista, mutta tuosta jotenkin niin selkeesti paistoi läpi se kaupallisuus kaikkine Julia Robertseineen ja kaiken kaikkiaan juoni oli vaan todella laiha. Mutta joo,kyllähän sen kerran katto(ainakin kun sai syödä samalla Ben&Jerry'siä.)

Ja olihan leffassa myös ihana Taylor pumpattuine lihaksineen..:D

Juu. Eilen mää sain kunnian mennä leipomaan(joo,vissiin niitä sitten leivotaan eikä tehdä) lihapullia Krissen ja Jennin kans Vapikselle nuorten iltaan. Tytöt oli jo ehtiny tehä taikinan kun saavuin paikalle muodikkaasti hieman myöhässä, mutta kyllä niitten pyörittelemisessä riitti hommaa mullekin. Sen lisäksi lämmitettiin ranskalaisia ja tehtiin salaattia sekä tietenki kaikki kahvijutut. Päästiin me osallistumaan itse nuorten iltaankin. Oli kaiken kaikkiaan tosi kiva päivä ja ilta, vaikka kotiin päästyäni olinkin aika naatti (hei, tein ennen tätä kotona kaalilaatikonkin.)

Oliskohan niin,että oon löytäny taas paikkani seurakunnassa, tai ainaki sen seurakunnan jossa voisin käydä? Aika näyttää.

Saahan sitä tyttö haaveilla

2010-08-23T10:27:00.000-07:00

Nonnii, nyt oon katsastanu syksyn kengät. Oi voi, oon myyty.. Miks kaikki ihanimmat on myös kalleimpia? Mää en oo varsinaisesti mikään kenkäfriikki, mutta kerrankos sitä kassialmakin haluaa olla tyylikäs.

Eniten mua kiinnostaa tän tyyppiset (eihän kellään olis myydä tällasia koossa 39 tai 40?)

Nää on Vagabondin ja hinta tunnetusti kirpaiseva.

Muita namusiakin löysin.

Nuo viimeset on kumpparit :) Yhteenvetona voisi siis sanoa, että kengät on tänä syksynä joko noita-akka tai mummontappo -mallia. Noita merkkejä en tietenkään pistäny muistiin (horopää!), mutta keräsin ne Brandosin, Andiamon, Nellyn ja Dinskon sivuilta.

Mistä tietää, että on tullu syksy? Marru alkaa käyttään käsi- ja huulirasvaa päivittäin, ja vartalovoidettakin silloin kun jaksaa. Sen lisäks Marru käy apteekissa ostoksilla, täydentämässä tietenkin naamarasvavarastoja talven kuivuutta vastaan. Ja ihan ku iho-ongelmat ei olis tarpeeksi, vaan vielä nenäkin alkaa toimimaan "normaalilla" tavallaan, eli se on koko ajan yhtä kylmä ja kostea kuin Pipsan kirsu. Voi kesä minkä teit kun lähdit.

Kesä 2010

2010-08-22T05:07:00.000-07:00

Kuvaoksennusta luvassa,aiheena mikäs muukaan ku mennyt(?) kesä. Kesään kuului kyllä paljon muutakin, mutta kaikesta ei ehtiny kuvia ottamaan, sillä joistain hetkistä oli parempi vaan nauttia.

Muutettiin heinäkuussa uuteen asuntoon.

Makkari

Pipsan oma partsi

Kävin Raahessa,äityliini ja Pipsuliini.

Jekku nauttii ulkoilusta

Pipsa menossa mukana

Seuraa johtajaa, pomosta ei ole epäilystäkään.

Vierailtiin mummon luona.

Mummon sauna,joka tuoksuu oikealle saunalle.

Mummo pakkaa oman maan sipuleita mukaan.

Isi menee saunaan(oikeasti tulossa sieltä)

Puuliiteri ja vanhat maitokärryt, joiden kans teloin pienenä itteni. Sen jälkeen koulussa joku kysyi,että onko mulla ketsuppia leuassa..:D

Kaverin mökillä Kihniössä. Pipsakin oli mukana mutta yhteenkään kuvaan ei tainnu osua tällä kertaa. Ja tällä kertaa en pakottanu sitä uimaan.

Kaverit ja Villekin kokeili purjelautailua. Tyynellä säällä hieman säälittävää puuhaa.

Itse mökkerö. Ei muuten ollu tuolla paljonkaan hyttysiä. Eikä noussut myrskykään, vaikka sitä odotettiin (kauhulla) Illat vietettiin Turon ja Jutan asuntoautossa,jossa oli sähköt ja lämmintä ja kuivaa. Korttia tuli pelattua..

Ville haaveilee järvelle. Käytiin uimassa, minä en ihan niin usein ku muut ku oon tällanen vilukissa. Yks kesän parhaista hetkistä oli,kun menin yks päivä yksin uimaan. Silloin paistoi aurinko lämpimästi ja kelluin selälläni vedessä vaikka kuinka kauan antaen auringon porottaa kasvoille. Autuasta.

Kala savustuu puuliedellä. Jutta on kyllä semmonen ihme keittiössä,että se on tehny jo sapuskat ku minä vasta etin kattilaa. Yritin sytyttää tuota liettä,mutta tuuskaamiseksihan se meni. En oo mikään partiolainen :P

Ja minäki sain uuden hiustyylin :P Rusketus alkaa jo vaaleta..

Ite tein.

2010-08-22T04:04:00.000-07:00

Nyt tulee kaksi postausta peräkkäin. Eka omien pikku kätösteni tuotteita.

Keskiviikkona tein suklaamuffinsseja anopin ja appiukon kyläilyn kunniaksi. Jokaisen sisällä on pala fazerin tummaa suklaata. Ohjetta en jaksa laittaa,niitä löytyy kyllä netistä tai jokaisen omasta kirjahyllystä. Lopputulos oli kyllä paras mitä oon muffinssien osalta saanu ikinä aikaiseksi. Kerrankin nousivat kunnolla (laitoin tarpeeksi taikinaa vuokiin.) Ostin muuten näitä varten sellasen muffinssivuoan, joka on todella kätevä, koska se estää muffinssin leviämisen sellaseksi muodottomaksi lätyksi.

Eilen päätin ylhäisessä yksinäisyydessäni kokeilla ensimmäistä kertaa ranskalaista manikyyriä, sitä ihan perinteistä valkoisilla päillä. Käytin ihan normi valkoista lakkaa ja päälle nudelakkaa, en omista mitään french manicure-kitiä. Onnistui se näinkin ihan hyvin, tosin ensin täytyi vähän opiskella netin kautta, että miten se kannattaa tehdä. Siellä neuvottiin ihan vaan ensin lakkaamaan kynnen päät "vähän sinnepäin" ja jälkikäteen korjaileen reunaa kynsilakanpoistoaineeseen kastetulla topsilla. Toimi yllättävän hyvin, sitten kun tekniikan oppi. Mulla meni koko hässäkkään ainaki tunti. Seuraavaksi voisin kokeilla samaa juttua eri väreillä. En tykkää pitkistä kynsistä, mutta tää toimii onneks lyhyissäkin.

Että semmosta.

It's alive!

2010-08-20T09:54:00.000-07:00

Kynnys kirjoittamisen aloittamiseen on korkea, mutta sitten kun sen aloittaa niin ihan hyvin se luistaa,yleensä..

Kävin tänään ammatinvalintapsykologilla,mikä oli mielestäni melko noloa. Alussa en millään löytänyt oikeita sanoja ja olin todella vaivaantunut. Huomasin taas kuinka sekaisin olen tällä hetkellä sen suhteen mitä haluan tehdä tulevaisuudessa. Sain uuden ajan ja kotitehtäviä. Jei.

Ville meni polttareihin/laneille, eli olen luultavasti sunnuntaihin asti ypöyksin, jos nyt en keksi sosiaalistua ja pyytää vaikka Krisseä tänne tms. Mutta tällä hetkellä yksin on hyvä, haluan olla rauhassa. En ymmärrä ihmisiä, jotka ei viihdy yksin lyhyitäkään aikoja. Mää tarvin omaa aikaa, sellasta, ettei tarvi puhua kellekään tai ottaa huomioon ketään toista. Enkä nää sitä itsekkäänä, vaan sen myötä oon kivempi ihminen sitten muiden seurassa. Kyllä mää tykkään toisaalta olla ihmisten kans ja monesti mulla olis hinku lähtä jonneki kylään. Aina niitä kyläpaikkoja ei oo, kun tunnen täältä vielä niin vähän ihmisiä. Otin just yhteyttä tyttöön, joka oli vuoden samassa koulussa, mutta selvis, että se opiskelee nykyään Helsingissä. Se siis asui Tampereella ennen.

Ostin ikeasta myrkyllisen kasvin, joka voi myös aiheuttaa allergiaa. Pelkään sitä vähän. Tapan kasvit tosi helposti, yleensä hukutan ne veteen ja ne mätänee pois...Nyt yritän hillitä itseäni sen kastelun suhteen. Voisin vaikka jutella sille sen sijaan, siitähän ne kuulemma tykkää.
Kiersin eilen appiukon kanssa Tampereen kirpputoreja. Anopilla oli pöpperö pää ja Ville oli koulussa, joten ei auttanu ku mennä kahestaan. Oli ihan ok, vaikka en ihan paras kaveri ookaan appeni kans. Löysin kivoja lautasia ja tyynyn, joka on tismalleen samaa vihreän sävyä, kuin meidän nojatuoli. Olin harvinaisen hyvällä tuulella, kun ne oli täällä. Yleensä taidan mököttää hiljaa,enkä jaksais niitä. Ne ehkä luulee,että inhoan niitä vähän, mikä ei oo totta. En vaan aina jaksa niitä, kun ne on niin erilaisia kuin minä ja mun vanhemmat.

Oli muuten hyvät keskustelut mulla porukoiden kans viimeksi kun olin Raahessa. Juteltiin johonki puoli yhteen yöllä (äiti menee yleensä sänkyyn viimeistään puoli kymmeneltä.) Juteltiin ammatinvalinnasta ja avioliitosta ja siitä, millasta lapsiperheen arki on (niillä oli kuulemma rankkaa ku me oltiin pieniä.) Tosi harvoin avaudun niille tuolla lailla itsestäni, hyvä jos yleensä jaksan pintapuolisesti vastata niitten kysymyksiin.
Mun vanhemmat on kyllä erityislaatuisia, vaikka aina en niin ajattelekaan. Ne ei oo täydellisiä ja ne on tehny virheitä, mutta mahtavia ne silti on. Niitten elämänkatsomus ja arvot on jotain hienoa, ne ei juokse turhien asioiden perässä. Ne tajuaa mikä on oikeesti tärkeää. Ne ei välitä muitten mielipiteistä tai yleisesti hyväksytyistä "normeista". Ne elää omaa elämäänsä. Niiltä haluan ottaa mallia ja vaalia sitä omassakin elämässä.

En aikonu avautua mun vanhemmista, nyt hävettää...No onneksi ne ei lue tätä.
Tein sellasen ammatinvalintatestin ja ykköseksi nousi kirjailija. Olen jo valmiiksi erakko, tykkään jaaritella syntyjä syviä ja alkoholismiakin on geeneissä, joten eiköhän se koko paketti oo kasassa. Taidanpa kirjoittaa kirjan vampyyritytöstä, joka rakastuu ihmiseen...

happy end

2010-07-28T07:42:00.000-07:00

78. En tykkää kun Ville pelaa niin paljon tietokoneella,taidan mäkättääkin siitä jonkin verran
79. Pidän häistä ja odotan aina kesäisin kutsuja niihin (tänä kesänä ei oo tullu yhtään)
80. Luen aina melkein kaikki mainoslehtiset mitä postissa tulee
81. En ymmärrä niitä jotka ei lue sanomalehtiä
82. Oon monesti ainoa joka tietää tulevista tapahtumista (koska luen lehtiä)
83. Elokuvan kattominen yksin on tylsää,kun ei voi kommentoida kenellekään ja tuntuu tyhmältä nauraa yksin
84. Liikutun enemmän eläimiä kuin ihmisiä koskevissa tapauksissa
85. Tykkään katsoa kaikkia eläinohjelmia(vaikka kyyneleet silmissä)
86. Oon ollu yhden kesän vapaaehtoisena töissä löytöeläinkodissa
87. Olen mielestäni liian materialisti ja yritän taistella sitä vastaan
88. Minulla on hetkittäisiä identiteettikriisejä
89. En tunne oloani miellyttäväksi liian naisellisissa vaatteissa
90. En halua herättää liikaa huomiota ulkonäölläni
91. Haluaisin silti pukeutua kivasti, mutta yleensä mulla ei oo mitään kivaa vaatekaapissa
92. Pukeutumiseni on siis tylsää
93. Tunne yleensä huonoa omaatuntoa jos ostan vaatteita itselleni
94. Harrastan lukemista, mutta olen melko nirso kirjojen suhteen. Siksi olenkin todella kirjailijauskollinen eli luen tietyn kirjailijan kaikki kirjat
95. Olen nopea lukija
96. Ala-asteella mua ärsytti ne jotka änkytti lukiessaan ja oli tosi hitaita
97. En siedä kaaosta kovin hyvin
98. Inhoan kovia ääniä
99. Olen diagnosoinut itseni tuntoyliherkäksi
100. Olen myös löytänyt itsestäni aspergerin piirteitä

Uusi päivä,uudet faktat

2010-07-26T07:07:00.000-07:00

51. Tykkään uida järvessä ehkä jopa enemmän ku meressä (meren äärellä kasvaneena tämä lienee rikos)
52. Haluaisin kirjoittaa enemmän,ettei se taito menisi hukkaan
53. Ylpeilen äidinkielen laudaturillani
54. Harmittelen englannin C:tä, koska tiedän olevani parempi
55. Lokakuussa teen jotain (melkein) peruuttamatonta
56. Se jännittää mua
57. Haluaisin uusia kavereita
58. Ainoat liikuntamuodot joita siedän ovat kävely, pyöräily, keilaus ja sulkapallo
59. En ymmärrä zumbainnostusta!?
60. Salilla käyntikin on ihan ok
61. Enpä kuitenkaan käy salilla
62. Ihmettelen,kuinka en oo lihonu tän enempää näillä elämäntavoillani
63. Mulla on pakkomielle Pipsan nenästä
64. Pelkään joskus että Pipsa on surullinen tai tylsistynyt
65. Tykkään luonnosta
66. Mökkeily olisi kivaa
67. Tykkään tehdä "miesten hommia", kuten kasata huonekaluja, vaihtaa lamppuja, hakata nauloja seiniin jne.
68. Haaveilen silloin tällöin ratsastamisesta,varsinkin maastossa
69. Harrastin ratsastusta joskus, mutta en oppinut ikinä laittamaan suitsia
70. Satulan osaisin laittaa vieläkin
71. Olen nykyään harvoin kateellinen ihmisille, mistä olen iloinen
72. En hirveesti tykkää ikeasta
73. Kirpputorit on kivoja
74. Olen ylpeä murteestani enkä halua luopua siitä
75. Olen ylpeä siitä että olen pohjoisesta kotoisin
76. Rakastan meren tuoksua
77. Tykkään veneillä

To be continued...

noin sata faktaa tai ainaki niin monta ku jaksan keksiä..

2010-07-25T12:30:00.000-07:00

Obviously I'm a bit bored.

1. Harkitsen tällä hetkellä alan vaihtoa.
2. Korut on kivoja,mutta eivät intohimoni.
3. Katson Stargate sarjaa
4. Olen myös katsonut jo kolme Star wars leffaa ja neljäs on menossa.
5. En uskonut koskaan kiinnostuvani scifistä
6. En osaa käyttää kameraani kunnolla
7. Olen ollut työttömänä helmikuusta asti
8. Tunnen itseni huonoksi yhteiskunnan jäseneksi sen vuoksi
9. Vaikka olen kyllä yrittänyt etsiä töitä
10. Toivottavasti asia jotenkin muuttuu syksyllä
11. Haluan jo saada jotain tekemistä
12. Pelkään korkeita paikkoja, mutta halusin silti maailmanpyörään
13. Ylitin itseni särkänniemessä,kun uskalsin mennä kaikkiin vuoristoratoihin
14. Inhosin tornadoa
15. Mulla ei tuu paha olo mistään laitteesta
16. Suorastaan rakastan kaikkia pyöriviä juttuja
17. Haaveilen keltaisesta puutalosta ja antiikki huonekaluista
18. Haluan ehkä vaan yhden lapsen, korkeintaan kaksi
19. En ole varma tuleeko niitä lapsia
20. Pidän adoptiota erinomaisena vaihtoehtona
21. Synnyttäminen kauhistuttaa minua, mutta raskaus olisi mukava kokea
22. Haaveilen joskus vauvamahasta salaa
23. Tykkään olla lasten kanssa,mutta en pidä siitä kun ne kiukuttelee
24. En kadu Pipsan hankkimista,enkä ole katunut hetkeäkään
25. Minua ei haittaa käydä kävelyllä kolmesti päivässä, vaan olen iloinen siitä koska saan siinä liikuntaa.
26. Minua ei myöskään haittaa lähteä jostain aikaisemmin kotiin Pipsan takia
27. Olen tutustunut uusiin ihmisiin Pipsan kautta
28. Haluan että Pipsasta tulee kaverikoira
29. En kaipaa Raahea, mutta perhettäni kyllä
30. En saisi kokea huonoa omaatuntoa siitä,että elämäni on nyt täällä enkä ole aina vanhempieni luona, mutta koen silti.
31. Lempisarjani on True Blood sekä tv:ssä että kirjoissa
32. Tykkään myös Twilightista
33. En tykkää niistä elokuvan Bellasta ja Edwardista
34. Haluaisin ulkomaille lähiaikoina
35. Erityisesti Japaniin, Skotlantiin tai Baltian maihin,mutta melkein mikä vaan käy
36. Paitsi rantalomakohteet
37. En oo ollu ikinä laivassa enkä lentokoneessa
38. Junalla oon matkustanu ihan hirveesti
39. Mietin edelleen miten häämme olis ollu vielä paremmat ja mitä tekisin nyt toisin. Se on ärsyttävää.
40. Osaan nykyään riidellä ja sanoa mielipiteeni asioista
41. Silti olen vieläkin joskus liian joojoo-tyyppi,annan toisten tehdä päätökset
42. Haluan opiskella oppisopimuksella
43. Toivoisin että mulla olis kutsumus johonkin ammattiin,mutta ei oo
44. Olen siis välillä hukassa sen suhteen mitä haluan tulevaisuudessa tehdä
45. Minulla on todella huono itsetunto,mikä vaikeuttaa ammatinvalintaani ja muutakin elämää
46. En usko osaavani mitään
47. Taistelen asian kanssa koko ajan
48. Haluaisin olla aina paras tai vähintään yhtä hyvä kuin muut siinä mitä teen
49. Olin ennen kissaihminen,mutta nykyään olen enemmän koiraihminen
50. Olen nykyään harvoin tyytyväinen, mikä ärsyttää minua

Jatkuu...

vain elämää

2010-06-12T05:13:00.000-07:00

Niin,kyllähän tänne joskus vois jotain kirjottaakin.
Oon lähinnä keskittyny lukemaan muiden mielenkiintoisista elämistä ja ihailemaan toisten päivän asuja.

Me ollaan ihan rakastuttu Pipsaan ja seki kai tykkää meistä. Joskus se kyllä näyttää siltä,että minä ja ville ollaan sen mielestä pelottavimmat olennot maailmassa ja se haluaa takas turkuun. Pipsa on kova pussaileen ja se tykkää nukkua mun peiton alla. Nyt sillä on karvanlähtöaika ja se hilseilee ihan tosi paljon, joten yritetään (huom. YRITETÄÄN) taas saada sitä nukkumaan omassa kopissaan. Ville on vielä hengissä eikä kärsi mitenkään hirveesti allergiasta,näin kesällä se joutuu muutenki syömään lääkkeitä heinänuhaansa..

Me etitään uutta asuntoa ja minä etin vieläki töitä. Tällä hetkellä odottelen vastausta yhdestä kulta-alan liikkeestä, jossa kävin. Välillä tuntuu aika epätoivoselta..
Mutta kaippa kaikki menee niinku on tarkotettu,sitä yritän aina hokea itelleni, kun näyttää siltä ettei mikään mee nappiin.

Ollaan opittu riitelemään villen kans ja se ei oo ollenkaan niin kamalaa kuin aina pelkäsin. On hyvä sanoa asiat ääneen,eikä aina yrittää miellyttää ja olla hiljaa. Onneks ei oo (vielä) kuitenkaan ollu mitään oikeasti vakavaa syytä riidellä, pikkuasioita vaan jotka hiertää :P

Kohta pääsen syömään villen tekemää ruokaa <3

Pipsa

2010-02-11T10:06:00.000-08:00

Shah Arpilin Nightwish eli Pipsa (venäläinen kennel)

S.16.4.2006
Rotu: chihuahua lk.
Väri: musta-valkoinen
Paino: n. 2,6kg
Hampaat: 4+6, lievä avopurenta
Silmät: ok
Polvet: 0/1
Merkitty tatuoinnilla

Rekisteritiedot: http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FIN29956/07&R=218.1

Pentueet: kaksi, nyt jalostustyöstä eläkkeellä kahden keisarinleikkauksen takia. Jälkeläisiä yhteensä 7.

Luonne: ystävällinen, melko hiljainen, leikkisä, toisia koiria kohtaan dominoiva, ihmisrakas, rohkea

Lempilelu: vinkuva siili

Herkku: lauantaimakkara,kalkkunaleike,ruisleipä,jogurtti..melkein mikä vaan :P

Käskyt ja temput: pyöri, istu, tanssi, katso, tänne, missä, maahan, anna tassu, paikka, kieri

Erikoispiirteet: kauniin suklaanruskeat silmät, kieli usein hieman ulkona

Pipsa pentuna.

toivossa on hyvä mutta epävarma elää

2010-01-30T11:21:00.000-08:00

Nyt olisin vissiin yhtä työtä vaille valmis kultaseppäartesaani. Tosi outoa. En tunne itteäni valmiiksi,enkä pysty kuvittelemaan itseäni vielä töihin tälle alalle. Paljon olis vielä opittavaa ja olisin voinu olla koulussa ahkerampi.
Oon hakenu töitä ja toivon saavani niitä pian. Jotenki se tuolle myyjäpuolelle kallistuu tässä vaiheessa. Kultasepille ei varsinaisesti tulla tarjoamaan töitä, vaan pitäs olla vähä niinku aktiivisesti markkinoimassa ittiään. Jotain missä oon niin hyvä..not. Ja omaa yritystä en kyllä uskalla vielä ajatella. Mutta kattellaan... On myös se vaihtoehto,että opiskelen myöhemmin vielä jotain muuta.

Mua on nyt viime aikoina koeteltu. Me löydettiin yks chihu joka olis täydellinen meille ja oltiin jo menossa kattomaankin sitä. Mutta sitten totuus iski kasvoille,ei meillä tällä hetkellä oo varaa koiraan. On ollu vaikea "luopua" siitä, vaikka ei olla vielä saatukaan sitä. Silti,vaikka on epätodennäköistä,että se meille tulee, niin mulla on pieni toivonkipinä sydämessäni. Jos vaan sattuski niin hyvin,että ens viikolla mut kutsuttais työhaastatteluun tai joku muu ihme tapahtuis. Ei sitä tiiä.

Opinnäytetyöni

wuh tai jotain

2009-12-19T04:58:00.000-08:00

Oon alkanu miettiin myös muita koirarotuja chihun lisäksi. Oon ehtiny jo miettiin monia ja keränny tietoa niistä. Musta on myös tullu nettiaddikti(oon vihdoin myöntäny sen) En tiedä onko järkevää intoilla tästä koira-asiasta näin paljon tässä vaiheessa,kun voi olla niinkin ettei sellaista ikinä tuu meille. Ja sittenkös mua harmittaa vielä enemmän kun nyt kulutan energiaani asiaan niin paljon.

Kuitenkin,luettelo mua kiinnostavista roduista (niistä jotka meidän perheeseen sopii parhaiten)
Satunnaisessa järjestyksessä:

Shetlanninlammaskoira. Ne on kuulemma kilttejä ja melko helppoja. Ulkonäkö ei miellytä eniten.

Chihuahua. Pieniä ilopillereitä. Kuulemma pissailee mielellään sisälle..

Shiba. Japanilainen entinen taistelukoira, ehta hopeanuoli. Voi olla vaikea kouluttaa.

Papillon tai Phalene. Älykäs ja iloinen, voi olla pentuna uhmakas (puremista tms.) Muistuttaa Jekkua :)
Tutkimus jatkuu,koirakuume on rankkaa.
Niin ja onhan se joulukin tulossa,jee.

Täällä taas

2009-11-24T08:06:00.000-08:00

Koska en osaa kirjoittaa,niin teen listan.

Tällä hetkellä elämässäni pinnalla-lista:

-Opinnäytetyön tekeminen, joka on sujunut tähän asti ihan hyvin. Tuleva esitys hieman mietityttää, kirjallinen osuus on vielä kokonaan aloittamatta, samoin kaikki muu kuvallinen materiaali. Huoh.

-Joulu ja joululahjojen hankkiminen

-Chihuahuan hankkiminen. Villellä ei oo mitään sitä vastaan, joten ainoa hidastava seikka on raha. Ne on pirun kalliita söpöläisiä!

-Oman kunnon parantaminen (vasta ajatuksen asteella)

-Niskojen vetreytys. Ne on niin jumissa,että siitä aiheutuu huimausta, päänsärkyä ja kaikkea muuta ikävää.

-Timon ja Anun häät ja häälahjan hankkiminen

Tässä kaikki mitä tänään tulee mieleen.

Kaikki on ihan ok

2009-09-14T07:52:00.000-07:00

Mulla on koirakuume.

Haluan pikkuchihun <3

Muuten menee hyvin,kämppä on kunnossa ja työharjoittelussa on ihan mukavaa. Tää kaupunki ei kyllä tee hyvää mulle, syön ja shoppailen liikaa. Mutta on ihana kun näkee krisseä ja henua usein.
Välillä ei myöskään jaksais tuota ihmispaljoutta,aina saa väistellä ja aina joku hidastelee edessä tms. Ei voi omassa rauhassa käveleskellä.
Oli kiva yllätys kun vuokraisäntämme ilmoitti että laittaa tän asunnon toukokuussa myyntiin! Ja minä ku kuvittelin ettei neljään vuoteen tarttis muuttaa.. Ei ku hakemusta menemään vaan.
No vielä on vähän toivoa että herra vuokraisäntä muuttais mielensä.

Tampereen tuomiokirkko on mahtava. En tienny että sielä on Simbergin Kuoleman puutarha fresko! Ja on se muutenkin paljon kotoisampi kuin tuo kalevan monumentti. Meidät otettiin myös hyvin vastaan,eräs mukava naispastori jututti meitä kirkkokahveilla.
Että semmosta.

sweet new home

2009-07-27T23:55:00.000-07:00

Oon ollu nyt viikon yksin täällä uudessa kodissa kun aviomies suorittaa vielä viimeisiä työpäiviä vammalassa. Täällä on ikkunaremontti meneillään,ei tiiä millon ne repii tästäki ikkunat. On kovin paljas olo,ei oo verhoja eikä mitään ja remonttimiehet saattaa kuljeskella noilla telineillä. Onneksi tää on kuitenki neljäs kerros. Mää tykkään asua korkealla,suojassa katseilta. Oon tämmönen pöllö. Siitä tuliki mieleen että mitä jään vanhasta kodista ikävöimään. Eläimiä, joita asusti siinä läheisessä metsässä. Se jokapäiväinen lintujen herätys, joka jatku koko päivän ja sitten ne oravat.. Niitä vilisti joka puolella ja ne on niiin söpöjä! Sillon ku meillä oli ne koirat,niin jäätiin aina lenkillä ihmettelemään ja haukkumaan niitä kun ne vipelsi puissa. Aamuisin kuuden-seitsemän aikaan ku mulla oli tapana käyttää ne koirat pisulla,kuulu pöllön aavemaista huhuilua ja sitten jossain juoksi jänis tien yli. Tää oli ihan jokapäivästä,mutta nyt on kyllä ihan erilaiset maisemat kun kattoo ulos. Tosin tällä hetkellä ikkunoiden edessä on muovit,eli olo on hyvinkin klaustrofobinen. On tuossa vieressä kiva puisto,mutta ei siellä taida juuri muita luonnonihmeitä näkyä ku isomahasia auringonpalvojia.
Mutta kaikesta tästä huolimatta,on mahtavaa olla täällä ja tykkään tästä kaupunginosasta. Tää on sopivan matkan päässä keskustasta,mutta välttämättä sinne ei aina tarvi ees lähteä,koska tässä on niin monipuoliset palvelut lähellä. Iskee melkein valinnanvaikeus. Yhdellä kadulla on kolme liikettä,jotka myy maaleja. Minkä niistä valitsee?
Me nimittäin maalataan tän asunnon seinät,koska täällä on ihan järkyt tapetit. Keittiöön me ei kosketa ku se on ihan siisti. Myös katot saa uuden maalipinnan. Eteinen on keltainen,mistä mää tavallaan kyllä tykkään mutta kai sillekin jotain tehdään. Tää varmasti tuntuu sitten enemmän kodilta kun ollaan saatu tää oman näköiseksi.
Eilen sain myös työharjoittelupaikan,jeij! Luokkakaverin vihjeen perusteella menin kysymään sieltä missä se oli ollu viimeks. Vaikutti mukavalta paikalta. Yks ISO huolenaihe on nyt pois.
Toinen ISO huolenaihe on opinnäytetyö,jota pitäs alkaa tekemään sitten syksyllä. Ei minkäänlaista ideaa,eikä oikeastaan kiinnostais miettiäkään. Ei musta taida seppää tulla,vaikka valmistuisinkin...

Freckled Tarzan

2009-06-30T02:41:00.000-07:00

Koirat haetaan huomenna. Se on helpotus mutta tulee niitä vähä ikäväkin. Kukaan ei oo enää vastassa kun tulee kotiin eikä oo hyvää (pakottavaa tarvetta) syytä lähteä ulos lenkille. Aikaisin aamulla ulkona on niin raikasta ja rauhallista kävellä. Tarvisin koiran nimenomaan siihen että se sais mut lenkille,kun yksinään kävely on niin hirmu turhauttavaa. Siitä oon iloinen ettei tarvi enää keräillä kakkoja tien varsilta (ja joskus keittiöstä)

Tän hetken ykkös stressinaiheuttaja on työharjoittelu. Mulla ei oo vielä paikkaa! Sysään koko asian aina jonneki aivojen perukoille ja vakuuttelen itelleni että vielä on aikaa. Onhan sitä mutta en yleensä jätä tällasia asioita viime tippaan.

Sitten olis se muutto,joka tapahtuu heinäkuun puolessa välissä. Tavaroiden pakkaaminen on kamalaa,mutta sitten kun sen aloittaa niin aika nopeaa siitä selviytyy. Se helpottaa sitten kun ne tavarat on uudessa kodissa,niitten järjestämisen kans ei tarvi kiirehtiä :P En oikein vielä osaa kuvitella meitä sinne, Tampereelle.. Oon jo monta vuotta haaveillu siitä,mutta tuntui ettei se ikinä toteudu.

Mua niin ärsyttää kun tuo kamera meni särkymään. Haaveissa on saada uus hieno kaukozoom kamera, mutta kuinkahan pitkään saan siitä haaveilla. Tällä kertaa en haluais tyytyä johonki halpaan ihan ok kameraan.

Nikon Coolpix L 100 <3

Mikä juhannus?

2009-06-17T23:04:00.000-07:00

Niin että pitäis juhlia juhannusta vissiin huomenna.. Eipä oikeen näytä siltä. Jotenki se on niin hassua näin kaksistaan,syyään makkaraa tavan vuoksi. No minkäs sille voi kun asuu niin kaukana kavereista ja perheestä. Villen vanhemmat kyllä tulee joko huomenna tai lauantaina (nukkuvat timon ja anun kämpässä tampereella)
Hermot meni tänään noitten koirien kans, ei oo kiva herätä ku ville huutaa että keittiö on täynnä koiranpaskaa. Ja toinen vielä tykkää oksennella vähä väliä (pitäskö olla huolissaan?) Semmosta se on..
Mutta on hyviäkin uutisia: Saatiin ihan unelmakämppä tampereelta! No unelma ja unelma, vanha ja pieni kaksio mutta me tykästyttiin siihen ja vuokra on hullun halpa. Se sijaitsee kalevassa pari kilsaa keskustasta, 48 m2, vieressä kaikennäköisiä palveluita (mm. abc) Sitä oli katsomassa useampikin ihminen mutta vuokranantaja valitsi kuitenki meidät,kirjotettiin niin mahtava hakemus :P
Että muuttopuuhiin tässä joutuu..

teinifanitus forever

2009-06-03T08:14:00.000-07:00

Koirat on viihtyny vallan mainiosti meillä,ekan illan haikailujen jälkeen tietysti. Ne on oikeita kullanmuruja,tosi helppoja ja ihmisrakkaita. Onhan niissä työtä ja vastuuta mutta eiköhän sen kestä. Villellä on harmi vaan ilmenny allergiaoireita,mutta lääkkeillä nekin pysyy kurissa. Vähän hirvittää huomenna lähteä Raaheen ja jättää se yksin kolmeksi päiväksi koirien kans. Saa vielä jonku kohtauksen..
Menen siis Raaheen kun siellä on kaverin polttarit (toivottavasti se ei lue tätä) On kyllä outoa taas mennä sinne. On paljon helpompaa vain olla ajattelematta koko paikkaa ja olla soittamatta äitille, koska silloin pysyy paremmin kasassa,ei tuu ikävä. Nyt mun taas pitää kohdata se ja tulee taas vaikeaa lähteä sieltä pois. Mutta on se silti ihanaakin. Ja nään kavereitakin.

Hassua,luulin jo päässeeni teinifanituksen yli yläasteen Potter ja Lotr hysterian jälkeen mutta ei ku taas niiten piti keksiä uus teinien ja valitettavasti vähä vanhempienkin ihmisten hehkutuksen kohde. Nimittäin se Twilight. Oon jääny siihen totaalisen koukkuun,luen nyt toista osaa. Lainasin sen eilen ja kohta se on luettu :P En vaan voi vastustaa tuollaista romanttista hömppää, jossa rakkaus on ah,niin traagista.

ei kultainen nuoruus jää unholaan...

2009-05-30T00:25:00.001-07:00

Aamulla tuli oikein liikutuksen tunne kun ajattelin omaa ylioppilaspäivääni joskus kolme(?!) vuotta sitten. Se oli ihana päivä ja tuntu että olin oikeasti ansainnu sen! Yksi L oli mulle lottovoitto ja olin niin ylpeä (ja oon vieläkin). Huoh,niin se aika menee..

Lukioaika oli kyllä muutenkin elämäni parasta aikaa,tai siis siitä alkoi mun elämän paras aika. Vaikka alku oli uskomattoman hankala,niin kannatti yrittää eikä luovuttaa. Toisena vuonna tutustuinki villeen ja mitä kaikkea siitä seuras :D

Vanhojen päivä nostalgiaa. Ollaanpa siinä kovin jäykkiä :D

yy..

2009-05-23T08:17:00.000-07:00

Hiphei! Koirat tulee meille jo viikon päästä,en malttais oottaa.
Tämmöset hauvelit meille tulee:

Pikkuruiset...

Sain haastattelukutsun ensi torstaille koskien jotain ihanaa siivoustyötä. Täytyy vaan kestää. Jos siis sattuisin saamaan sen työn..
Mulla on ikävä äiteetä ja isiä. Viihdyn kyllä nykyisessä vaimontittelissäni vallan hyvin mutta oon niin huono irrottautumaan. Enkä taida ees vielä haluta :P
Nyt pitää mennä ruuanlaitto puuhiin kun ukko tuli kotiin.

projekti kesä

2009-05-09T08:16:00.000-07:00

Juu,kyllä se kesä sieltä vaan tulee.
Töitä olis kivä löytää,mutta seitsemän hylkäyksen jälkeen ei oo olo kovin toiveikas. Tosin oon vähä myöhässä liikkeellä mutta silti.
Ja asunto on hakusessa kans,onneksi on yhteyksiä tuonne tampereen kiinteistönvälitykseen sukulaisen kautta. Katotaan nyt lähetäänkö tästä syksyllä vai jouluna. Mutta tänne en jää.
Koulussa kaikki menee aikataulun mukaan ja kesällä on taas harjoittelupaikan hakeminen eessä. Kamalaa kun olis yks essee kirjoitettavana enkä saa paperille mitään. Lukioajoista on tosiaan pitkä aika... Oon nykyään juntti käsityöläinen :P
Mun niskat on hirveässä kunnossa,voltarenia ja kylmägeeliä tarvitaan. Saatiin äitiltä tuommonen stepperi vai mikähän laite tuo onkaan, yritän nyt kuntoilla sillä samalla kun katson telkkaria. Eilen olin ihan hiessä jo 15 min jälkeen.
On tää etelä vaan niin kiva,että aina jaksan hehkuttaa. Nyt jo lehdet puissa ja normaali lämpötila on siinä 15-20 asteen paikkeilla. Tänään tosin satoi mutta kasvaapahan kukat paremmin.
Jee,oon tutustunu villen työn myötä muihinkin ihmisiin koulun ulkopuolella. Tunnen melkeinpä koko s-marketin henkilökunnan ainakin nimeltä :P Siellä on muutama kovinkin hupaisa tyyppi.
Mutta ikävöin kyllä mun kavereita aina välillä,niitten jutut pyörii mielessä. Ja odotan niitä kahta sieltä uudesta-seelannista takaisin suomeen!
On niin kateellinen olo välillä kun kaikki ympärillä matkustelee eikä ite pääse mihinkään. Villen velikin on parasta aikaa Japanissa ja toinen veli lähtee Kiinaan(niitten koirat tulee meille). Olis niin siistiä päästä jonnekin. Maailma on ihan tuntematon paikka mulle.

Haluan muuten uuen kameran.

tilitystä

2009-04-06T05:10:00.000-07:00

Mulla on ollu huonoa tuuria viime aikoina. Mun pyörä pöllittiin. Yhtenä aamuna se ei enää ollukaan telineessä. Tänään sain meijän luokan antilta vihjeen violetista pyörästä, jonka kuvaus vastas omaani. Täytyy käydä tarkistamassa. Hassua,kun en oo mitenkään erityisen harmissaan ollu siitä ku se katos,tai tietenki harmitti mutta en alkanu voivottelemaan sitä. Se löytyy jos löytyy, poliisit sitä nyt tuskin löytää ainakaan.

Ja mun kamera hajos nyt totaalisesti. Eilen yritin ottaa sormuksesta kuvaa niin se ei alkanu tarkentaan, ihan sumea oli koko ajan. Eikä se linssi mee enää ees kiinni, siis sinne sisälle. Paska samsunggi. Seuraavaksi ostan kyllä varmaan jonku canonin ja maksan siitä muuten vähemmän ku tuosta aikoinaan (pari vuotta sitten)

Hain torimyyjän hommia kesäksi mutta mua ei otettu haastatteluun. On mulla vielä yks ässä hihassa ja tähän mää oikeesti haluan päästä! Väsäsin eilen hakemuksen ja cv:n ja vien ne huomenna sinne. Uskon kyllä että mulla on mahiksiakin..

Harmittaa vaan se kun jos on koko kesän töissä niin ei pääse matkustaan kotia tai mihinkään muualle. Sitte vaan jumitetaan täällä pajulassa,missä hiekkarannat on yleisiä koirankusetus paikkoja.

Kävin ideaparkissa. Ei ollu ees hääppönen paikka, ei yhtään viihtyisä (jos nyt kauppakeskukset yleensäkään on) Siellä oli semmonen aivomyrsky tapahtuma johon menin koulussa ilmoittautuun. Hirmu tylsä joku yrittäjyys ja menestysjuttu,ei se mua kiinnostanu mutta menin ku pääs kattoon millanen paikka se on. Ja vähä sai shoppaillakin, sen verran että sain etittyä itelleni hameen ja villelle kirjan.

Oon ihan surkea shoppailija,en ikinä löydä sitä mitä etsin ja meen ihan sekasi ja ostan väärän värisiä juttuja jotka ei sovi keskenään yhteen. Netistä ja lehdistä kattelen että juu tossa olis hieno tommonen ja tommonen juttu (näyttää hyvältä sen mallin päällä), mutta sitten en löydä sieltä kaupasta sitä tai se ei näytäkään mun päällä yhtään miltään. Ja kaiken lisäksi inhoan sovittamista, ostan melkein kaikki yläosat sovittamatta jos vaan mahollista.
Eka jonotetaan hirvee kasa vaatteita sylissä ja sitte ku pääsee koppiin niin on kauheen kuuma eikä sielä oo ees penkkiä. Ja sitten ku sovittaa vaatteita niin hiukset sähköistyy ja näyttää peilissä ihan kamalalta. Ja sitten ne vaatteet tippuu lattialle ja on ihan kurassa. Hädin tuskin tän kaiken jälkeen riittää voimia pukea omat vaatteet ja palauttaa ne rätit paikoilleen ja ottaa uus satsi isompia kokoja jotka tällä kertaa toivottavasti mahtuu päälle. Ja taas jonon perälle...

Rouva kohta-ammattilaiskultaseppä esittää...

2009-04-01T07:10:00.000-07:00

Voisin alkaa esitteleen korutuotoksiani täällä,ihan vaan huvikseni ja kenties pienen sivubisneksen toivossa... :P Oon laiska ottaan niistä kuvia koska mun kamera on surkea ja hopea kiiltää niin ihanasti salamavalossa ja ilman sitä kuvista tulee oransseja. Mulla olis jonkin verran tavaraa jota en oo kuvannu vielä mutta huomenna ajattelin ottaa kameran kouluun ja yrittää jotain kehitellä sen kans.

Ny kuitenki jotain vanhaa.

Ensimmäinen rivi-istutus sormus. Järkyttävää jälkeä,kivet vinossa. 925 hopea, synteettisiä kiviä.

Tilaustyö kaverille ja sen poikaystävälle. Rivi-istutus samoilla kivillä, miehelle ilman kiviä. Vähän parempaa jälkeä jo, kuvat ei valitettavasti anna oikeutta niille ja sen lisäksi paljastaa kaikki pienet yksityiskohdat (virheet) 925 hopea.

Tämä on pronssivalu. Malli tehtiin semmosesta muovailumassasta. Sikiö. Hirmu kiva pitää kädessä.

"Asiakastyö" Tein tämän meijän luokan Leenan toiveiden mukaan, tämä oli siis semmonen harjoitus. Loivia filigraaneja, punainen synt. kivi, 925 hopea. Tän joutuu jättään koululle :(

"Lankeemus" Omena ja käärme (huom. ei mato!) Vihreä synt. kivi. Se on järkyttävästi tummunu tuolla mun laatikossa enkä omista tällä hetkellä hopeanpuhdistusainetta. Viime vuoden näyttötyö.

Semmosta. Tällä hetkellä meneillään korvakorut, joihin tulee raeistutukset. Sain just valmiiksi miesten kantasormuksen (90 asteen kulmilla) ja oon kyllä helpottunu kun se tuli tehtyä (itseasiassa tein sen kahdesti) ja onnistuinkin ihan kelvollisesti (herra kultaseppämestari sanoi että se on "ihan hyvä") Opettaja sanoi että tän kevään aikana pitäis kaikkien tehdä kullasta jotain. Odotan innolla!

something red

2009-04-01T05:32:00.000-07:00

Mun kengät tuli. Huusin ne tavallaan vahingossa,siis en uskonu saavani niitä kuitenkaan. Mutta sainpa sittenki. Jee,uus koriste eteisen lattialle (jalkaanhan nuo voi hyvin harvoissa tilanteissa laittaa)

Tadadadaa:

tänään tehdään pönttö

2009-03-16T07:58:00.000-07:00

Oon laiska kirjoittaan tänne. Mutta yritän.

Oon alkanu taas kuunteleen musiikkia koneella, musiikki on piristävää.
Mulla on tarve tehdä jotain luovaa. Ykski ilta teki hulluna mieli muovailla savea, vaikka se ei kuviksen tunneilla ollu mikään mun lempparijuttu.
Oon innoissani keväästä ja huomaan hienoista kohennusta mielialassanikin. Kesäksi on tiedossa kivoja juttuja:kahdet häät ja koirahoitolan pitämistä :P Ei ku, villen veljen ja sen kihlatun kaks chihuahuaa kai tulee meille kesäkuuksi.
Ainiin,ens perjantaina Teräsbetoni tulee baroniin (paikallinen baari), mennään varmaan katteleen vähä :) Onhan se hieman huvittavaa joo...
Kouluunki on ollu mukava palata,tosin ei sielä mikään oo muuttunu. Koulukaverit lähinnä ärsyttää ja itteäni ärsyttää kun en osaa tykätä niistä. No on sielä pari ihan kivaa joiden kans voi jopa jutella. Se on jotenki semmosta ala-yläaste meininkiä, kyräilyä ja paskan puhumista. No,ihan sama.

Ville on tänään töissä yheksään ja mun pitäis siihen asti keksiä viihdykettä itselleni.

Kiitos näistä

2009-02-17T10:01:00.000-08:00

Kivoja asioita:

-Käytiin lauantaina ostaan pulkka ja mentiin laskeen mäkeä
-Hiihtoloma alkaa perjantaina
-Mennään lauantaina Holiday club kylpylään,saatiin häälahjaksi lahjakortti. Saan laittaa ekaa kertaa mun Calvin klein bikinit,jotka sain synttärilahjaksi (sokoksen alesta)
-Lähden sunnuntaina Raaheen pitkästä aikaa! Nään äitin ja isin ja jekun
-Äitillä on 50v. synttärit ja saan antaa sille kivan lahjan
-Ville sai töitä tuosta viereisestä marketista
-Työharjoittelu loppuu maaliskuun 6. päivä
-Koulu jatkuu ja voin taas vapaammin päättää aikataulustani (nukkua myöhään ja lähteä koulusta ajoissa)
-Villen vanhemmat tulee käymään täällä
-Multa otetut kokeet ei näyttäny mitään huolestuttavia tuloksia. Mulla on korkeintaan migreeni.
-Pyörrytys ja huono olo on vähentyny huomattavasti
-Otan ehkä toiset korvareiät

hullu hullu hulluhan sä oot

2009-01-26T02:00:00.000-08:00

Ville on tampereella ja minä kotona. Kaikki alko eilen aamulla ku oltiin kirkossa. Meinasin nukahtaa sinne,siis ihan oikeesti nukahtaa. Sen jälkeen on ollu huono olo ja ahistanu ja mielessä on käyny ties mitä sairauksia. Töihin ku pääsin niin pyörrytti vaan ja mahaa kouristi. Ei muuta ku kotiin. Ville patisti neuvolaan ottaan hemoglobiinin ja verenpaineen; täysin normaalit. Nyt on jo pikkasen pirteämpi olo kun sain puhua jolleki jolla on terveysalan koulutusta ja kertoa huoleni. Kyllä mun pitäs jäädä henkiin :P Kaikki on aina mun päässä, luon ne oireet ite stressaamalla ja panikoimalla. Luen netistä sairauskuvauksia ja löydän kohta ne itsestäni. Oon ihan ku meijän äiti, mikä huvittaa mua jotenki kierosti. Ja eilen ville sano että oon ihan ku sen äiti, mikä on kenties vielä hauskempaa. Mutta on ihanaa olla kotona tämä päivä ja koittaa ryhdistäytyä henkisesti. Täytyy palata taas normaaliin hektiseen arkirytmiin ja jaksaa ja pärjätä ja osata. Semmostahan tää maailma meiltä odottaa. Ei sairaana sovi olla ja jos kuumetta ei oo niin töihin vaan.

Ville siis meni tampereelle kaverin luo. Jännää ja ihan kivaa olla pitkästä aikaa yksin. Välillä on hyvä myöntää itelleen ettei oo aina mikään tehopakkaus,tarvii sitä palautumista ja rauhaa. Tunnen itteäni sen verran että tiiän millon tarvin hengähdystauon,ei pää kestä muuten. Kaikki mun "sairaudet" lähtee aina päästä, se on se joka säätelee mun terveyttä eniten, ei niinkään fyysiset asiat. Fyysiset oireet vaan ilmentää mun kokonaisterveydentilaa,eli voinko hyvin vai en. Ei se muuta mitään välttämättä löytääkö lääkäri diagnoosia vai ei, varsinkin jos se tutkii väärästä paikasta.
Ennen kaikki oli mielisairaita ja mielisairaaloita ja mielisairaanhoitajia, nykyään kaikki on mielenTERVEYTTÄ. Positiivista muutosta. Tänneki rakennetaan psykiatrinen hoitolaitos ihan sairaalan kans samalle tontille,ei mihinkään syrjään kuten ennen. Potilaita siinä missä muutkin.

Tällä hetkellä mun mielenterveyttä hoitaa
tulppaanit.

taas tulppaaneita tulvillaan,iloinen amsterdam

2009-01-18T06:35:00.000-08:00

Töissä käynti on alkanu käymään tylsäksi mutta on kiva aina tulla kotiin kun mies täällä odottelee ja ruokakin on monesti jo valmiina.

Kävin eilen kampaajalla,on taas vähä lyhyempi ja parempikuntoisempi tukka. Mun latvat oli jotain kamalaa,kuivat ja takkuuntu helposti. Kampaaja sano että mulla on hennot hiukset ja luultavasti meidän vedessä on metallia. Se aiheuttaa sitä takkuuntumista ja vaaleiden hiusten vihertämistä.

Jee,meillä on vihdoin kirjahylly,saatiin kaikki kirjat ja muut pois lattialta. Voisin tosissani kutsua tätä jo kodiksi.

Me käytiin tänä aamuna kirkossa,oli hyvin rauhallinen tunnelma siellä. Sen jälkeen suunnattiin kirpputoreille, mutta mitään ei löytyny.

Meillä oli eilen siivouspäivä ja sitten timo ja anu tuli käymään. Tuli puheeks matkustaminen. Meidänki pitäs päästä jonneki. On ihan epistä ku kaikki käy aina joka paikassa noin vaan ja me ei ikinä missään. Puhun siis ulkomaista. Se on epistä.

Marru in Sastamala again

2009-01-04T11:02:00.000-08:00

Joulu meni ja loma on lopuillaan. Joulu oli ihan kiva ja perinteinen, meinas vaan aika loppua kun piti viettää sitä kotona ja anoppilassa. Ja vatsan tilavuus oli koetuksella.
Lahjojakin sain, mm:
Villeltä Ralph lauren Notorious eau de parfum :D

Äitiltä ja isiltä Iittalan laseja 6 kpl (oikean värisiä jopa) ja Vichy ihovoiteita
Anopilta nahkalapaset ja kaulahuivin sekä munaleikkurin (jossa on kaksi erilaista siivutinta) :P
Mummolta luonnonystävän vuosikirjan..?
Lisäksi kaikenlaista pientä ja tietty suklaata.
Paras jälkijoululahja on kuitenkin se kun Ville muuttaa ens viikolla tänne.

Lomalla

2008-12-19T08:34:00.000-08:00

Tänään oli viimeinen työpäivä tänä vuonna. Oli kyllä välillä niin kiirettä,että kaikki vaan sähläs ja törmäili toisiinsa kun haki lahjanauhaa ja saksia ja millon mitäkin.. Mutta se oli kivaa! En olis ikänä uskonu,mutta tykkään myyntityöstä. Se antaa mulle jotain tyydytystä...iloa sisimpään ja silleen :P On se kiva riistää ihmisiltä rahaa :D Lahjojen paketointi se vasta onki mukavaa, haluaisin tulla isona tontuksi niin saisin aina vaan paketoida lahjoja :P
Sain myös joululahjan firmalta ja olin ihan onnessani kun mua silleen muistivat. Sain nomination sormuksen... Hauskaa,ku oon koko ajan ollu kahen vaiheilla että tykkäänkö niistä vai en. Välillä ei kiinnosta yhtään ja toisinaan taas hipellän niitä ja mietin että mitä mää laittaisin omaan koruuni. Mut on kyllä yllättäny se sen valtaisa suosio.

Mulla siinä on opaali ja neljä kultapalloa :P

pieni ja hento ote, siinä kaikki.

2008-12-15T08:54:00.000-08:00

Kävin tänään kolme kertaa postissa työasioilla, joka kerta se oli ihan tupaten täynnä. Ihmiset, miksette postita korttejanne ajoissa, kuten minä :P Tosin meiltä lähti kokonaiset kolme korttia postiin,loput annetaan käteen. Sen lisäksi kävin kolmessa kaupassa työasioissa myöskin. Nyt mua odottaa kamalan suuri tiski, mutta oon ihan poikki.
Lauantaina lähen raaheen. Huolettaa että miten saan kaikki lahjat ja muut kamat vietyä.
Eilen päivä meni tampereella shoppaillessa. Villelle löyty hieno hieno takki ja kengät ja mulle myös kengät. Ei tarvi enää joka päivä köpötellä korkkareissa. Mun jalka on oikeesti kutistunu yhen koon, taas ostin 39 :t :) Tykkään hulluna näistä.

Koop voitti.

kiitos hei

2008-12-08T11:58:00.001-08:00

Miul on nyt uudet työkengät,ne on vallan ihanat.

Ne on tuollaiset mutta paljon kirkkaamman punaiset,tontun punaiset :P Oon kai vähä joulufiiliksissä ku ostin myös punaisen neulepaidan,tai sitten mulle on taas tulossa punainen kausi (onneks vaaleanpunainen kausi meni jo viime talvena)
Nuo kyllä piristää töissä kun muuten mun asu on siellä aika mustanpuhuva.
Eikä ne oo aamutossut!

Kaikki muut lahjat on jo ostettu paitsi villen.. Huoh.
Ei oo enää kauan aikaa siihen ku loma alkaa.
Myin tänään kahet korvikset. Herttainen vanhempi mies osti tyttärelleen kunnon kristalli-kimpaleet :D

oi maamme

2008-12-04T08:21:00.000-08:00

Tänään oli kyllä kans hyvä päivä. Tykkään tosi paljon parista työkaverista, niitten kans voi puhua kaikenlaista eikä ne tunnu pitävän mua alempiarvoisena vaikka oonki vaan harjoittelija. On oikein kiva tehdä työtä sellasten ihmisten kans. Ja ne jopa kiittää kun teen jonku homman! Uskomatonta mutta ihanaa.
Oon oppinu jo käyttään kassaa ja saanu myytyä jokusen tuotteen. Vähän oli voittajafiilis kun selvisin asiakkaasta ilman mokia ja tunarointeja. Eilen vahingossa sinuttelin pappismiestä,voi ei..
Uskallan melkein jo vastata puhelimeenkin! En niin hirveesti tykkää puhelimeen puhua mutta pakko on ollu opetella sekin tässä aikuistumisen kynnyksellä,kun on pitäny soitella ties mihin virastoihin.
Täytyy saada kunnon työkengät, kantapäät on aina päivän jälkeen ihan muusina.

Jee,pitkästä aikaa viikonloppu ihan rauhassa kotona miehen kans. Ajattelin tehdä jotain "parempaa" ruokaa ku on itsenäisyyspäiväki. Sitte vaan katellaan linnan juhlia ja syödään. On hauska kuunnella ku työkaverit miettii keskenään minkälaiset menuut heillä on itsenäisyyspäiväksi. Jotenki niin snobia :P Toinen suosittu aihe on sisustus ja kaikki kivat tavarat joilla voi koristaa kotia.

miten voin olla avuksi?

2008-11-30T12:12:00.000-08:00

Mulla on menny töissä ihan ok, mitä nyt en osaa laskea vaihtorahoja. Onneks laskimet on keksitty. Yhtenä päivänä mut vietiin vintille jossa oli hirrveesti tavaraa ja siellä mun piti "järjestellä". Olin ihan pikkasen nyreissäni ku jouduin sinne pölyyn ja kylmään sen sijaan että olisin odotellu asiakkaita liikkeen puolella. Onneksi loppupäivän sain kuitenki opetella paketoimaan lahjoja. Kaikki mun työkaverit on tähän asti ollu mukavia,pari on ollu ihan erityisen kivoja mua kohtaan. Mutta on mulla vielä ihan hulluna opittavaa,esim. kuinka olla kohtelias ja asiallinen. Ja pitäis ostaa siistimmät työvaatteet.
Käytiin raahessa ja tuli tosi joulufiilis. Siellä on lunta ihan kunnolla,täällä satoi taas vettä. Ostin kivan kynttelikön tuliaisiksi itelleni,kun meillä ei juurikaan oo joulukoristeita täällä. Joululahjat tuottaa päänvaivaa,se on jotenki hankalaa tänä vuonna. Mitä ostaa pienelle vauvalle jolla luultavasti on jo kaikkea mitä vauvat tarvii? Tai mitä ostaa aviomiehelle joka ei oikeastaan välitä lahjoista? Sitten vielä kun tässä kaupungissa on tosi huonot kaupat verrattuna esim. raahen kauppoihin.
Tilasin tänään pitsaa kotiinkuljetettuna,se oli jännää.

eka päivä töissä

2008-11-26T07:52:00.000-08:00

Hmm, mitähän tuosta ensimmäisestä päivästä sanois... Olin kömpelö, hidas, tiellä, vastasin väärin puhelimeen. Ihan hyvin meni. Mulla ei vaan oo vielä tarpeeks paksu nahka, otan itseeni ihan liian helposti.
Oon tyytyväinen aina ku mulla on tekemistä mutta sitte ku se loppuu niin saatan vaan haahuilla ympäriinsä pöhölön näkösenä. Tiedän että annan itsestäni tyhmän kuvan, oon vähä niinku peura ajovaloissa vai miten se sanotaan... Mutta oli sielä ainaki yks kiva työkaveri (suurin osa oli jossain pois tänään) tosin seki on optikkopuolella. On ne mun pomotki ihan siedettäviä. Se liike on vanhassa,sokkeloisessa talossa jossa on hirveästi huoneita ja rappusia ylös ja alas. Mun tehtävä on siellä lähinnä toimia myyjänä ja siinä ohessa järjestellä,siivota tms. mitä nyt liikkeissä yleensä tehdään. Tänään esim. kiillotin hopeakoruja ja paketoin pokaaleja. Tänään oli melko hiljainen päivä,mutta tahdin pitäs kiihtyä kun joulua kohden mennään.
Saa nähä...miten mun käy.

Tyhmä paljon työtä tekee...

2008-11-22T01:45:00.000-08:00

Mulla on ollu nyt nettikatkos, koska imuroidessani nykäisin adsl johtoa ja sitten sadattelin kolme päivää elisaa,ku niitten takia ei netti toimi :P Mutta armas aviomieheni löysi vian ja korjasi sen :) Mutta koska en päässy nettiin niin katsoin Death note nimistä animea, joka osoittautui melko hyväksi vaikka yleensä en katso sen tyyppisiä synkkiä animeja.
Ens viikolla alkaa sitten työharjoittelu, joka jännittää suoraan sanoen aika sikana. Mun kokemukset työelämästä on aika negatiiviset leikkikoululla olon jälkeen,ei sen takia että en olis tykänny siitä työstä vaan työyhteisön takia. Oon vieläki epävarma oliko syy enemmän minussa vai siinä ettei kemiat pelannu. Välillä oikeasti uskon että oon vaan niin huono työntekijä että ansaitsen kaikkea paskaa. Mutta en mää ainakaan tahallani oo huono tai laiska... Nyt toivon että tuolla paikassa olis mukavia tyyppejä jotka ei kyttäis mun jokaista liikahdusta, meen sellaisesta ihan lukkoon. Seurakunnan töissä mua ei oo ikinä moitittu (vaikka mielestäni olis joskus ollu aihettakin) Oon joskus miettiny että voiko olla mukavia työpaikkoja seurakunnan ulkopuolella? Sellasia joissa ihmiset kohdataan ihmisinä eikä työrobotteina.
No,tiedän ainaki mihin varautua. Jos sitten yllätyn positiivisesti,niin jee.

2008-11-12T12:48:00.000-08:00

Hei,olen vanha ja ruma.
Mutta onneksi maata näkyvissä lähestyy,ehkäpä nuorrun siellä taas pirteäksi tyttöseksi :P

väsyttää...

2008-11-10T05:59:00.000-08:00

Matkustaminen on kamalan raskasta. Perjantaina oltiin myöhään raahessa ja sunnuntaina päivällä lähdettiin pois. Kävin lauantaina salilla ja sitten anoppilaan syömään. Uskomatonta miten paljon ne syö ja hankala on itekään kieltäytyä. Myöskin saunottiin ja sitten taas syötiin.
Mulla tuli junassa Hirmuinen Kriisi,ällösin itseäni ja totesin olevani ruma ja läski. Sitte ville otti mun keksit ja tortut pois ja sano että nyt ollaan herkkulakossa perjantaihin asti. Kai me sitte ollaan..
Vielä ei oo ollu kovin hankalaa,mutta vähä koulussa harmitti ku jälkkärinä oli prinsessakakkua enkä voinu ottaa sitä.
Oon alkanu taas tuijottaan animea ja siinä sivussa kaikki kotiaskareet on jääny vähän puolitiehen. Mutta äsken järjestelin paikkoja,koska kovin kauan en kestä epäjärjestystä. Mun pääkin menee sekaisin jos ei oo siistiä.
Mää ostin mun blogin väriset kaulahuivin ja myssyn (sellasen joka ei mielestäni sovi mulle koska mulle ei sovi myssyt) Olin aika tyhmä ku ostin koska meidän piti säästää jotta päästään ens vuonna Japaniin tai johonki.. Säästäminen on ihan hullun vaikeeta. Mua ei oo luotu säästämään.

ajaton viisaus

2008-11-04T07:19:00.000-08:00

Heh. On ollu kyllä surkuhupaisa päivä tämä. Taas kerran teloin itteni ja tällä kertaa sattu. Poranterä osu kämmeneen,onneks pora ei ollu sillon päällä mutta verta tuli silti. Ja sitten ku lähen onnellisena käsi laastaroituna kaupungille päin aikomuksena mennä katselemaan vähä tavaroita,materialisti kun olen, niin joku hyypiö pyyhältää mun eteen ja antaa mulle kirjan kouraan. Nuori mies joka selittää jotain mistä kestää hetki saada selko. Jonku uskonnon edustaja.. Mietin siinä tovin ja sitte suostun hakeen automaatilta rahaa ja ostan sen kirjan. Hinnan sain päättää ite, ja maksoin siitä sitte 15 euroa! Tyhmä minä. Mutta siis,ei se siihen loppunu, se tykkäs jutella syvällisiä ja niinhän me sitte tehtiin. Välillä ajatus lähti harhaileen mutta yritin keskittyä siihen mitä se sano että voisin vastata jotain muuta ku "uhmh". No en oo ikinä ollu hyvä väitteleen, mutta kyllä mie jotain pointteja sille kristinuskosta esitin, junttimaisella tyylilläni tietty. Itse hän oli paljon lukeneempi tyyppi ja tiesi kaikenlaista vaikka ja mistä. Kyllä mulle sitten vihdoin selkis että se on hare krisna tyyppi,jotain sellaista olin epäillyki sen puheitten perusteella. Se pisti kovasti vastaan kristinuskolle ja en minä sitte keksiny miten sen olis saanu käännytettyä,turhautti vaan. Mutta hankala siitä oli päästä eroon, varmaan puoli tuntia seisottiin torikeskuksen eessä. Olihan se mukava ihminen toki. Sen jälkeen olin pyörällä päästäni eikä shoppailusta tullu mitään, ostin loppujen lopuksi vaan hammasharjan ja tiskiainetta. Tuntui niinku se olis ollu mun seläntakana ja kytänny mitä ostan ja sitten tuominnu mut. Sai mut tunteen itteni hirmu syntiseksi ja maalliseksi ihmiseksi. Ja se vielä sano että vaikutan niin syvälliseltä ja siveältä. Naurahdin sisälläni..siltähän mää ehkä näytän. Viuh, ei mun kohdalle satu tollasia ihmisiä. Mikä ihmeen tarkotus silläki oli? Ja mitä siitä seuraa kun ostin sen hindukirjan ja kannatin niitten uskontoa?? Mää en oikeesti tiiä mitä mun olis pitäny tehä. I'm confused.

varoitus: sisältää kärjistettyjä mielipiteitä taruolennoista

2008-10-30T10:03:00.000-07:00

Porukat ja Janne-veli tuli eilen ja lähti tänään, olis ne voinu mun puolesta olla pitempäänkin. Jekku oli myös mukana. Oon ihan täysin kiintyny jekkuun vaikka näen sitä vaan toisinaan. Se on vaan niin kiva ja oppinu tavoillekin melko hyvin. Mitä nyt joskus roikkuu lahkeessa ja kerjää ruokaa..
Mutta oli siis kiva nähä niitä. Nyt taas kulutan aikaa syömällä ja istumalla koneen ääressä. Ei ihme ku lihon vaan.. Tänään oli tunti atk:ta ja siinä se, huomenna ei oo ollenkaan koulua poikkeuksellisesti. Ja eilen mulla meni puoli päivää kun kävin tuossa naapurissa terveyskeskuksessa pissimässä purkkiin (thanks for the info..) Antibiootit sain,en ookaan niitä syöny moneen vuoteen.
Atk ope anto taas ihanan etätehtävän, pitää tehdä jotain mikä saa sen suun loksahtaan auki tai jotain. En kai mää osaa tietokoneella tehdä mitään niin hienoa,ei mulla oo edes mitään ohjelmia kuten photoshop tai jotain 3D juttuja.
Jee,idolssi tulee tänään. Kyllä mää sitä katon eikä ees hävetä myöntää. Häpeisin enemmän jos kattosin big brotheria,ainaki tää kausi on ollu jotain kamalaa..Uutisista oon siis lukenu :P
Sain tänään kortin Englannista joltain äijältä.

Joulu on muuten ihan kohta, mää alan kohta jo miettiin lahjoja ja semmosta. Liityin facebookissa siihen krääsätön joulu causeen, mutta en nyt ihan niin radikaali kuitenkaan oo että ihan askeettisen joulun haluaisin. Tykkään antaa lahjoja kaikista lähimmille ja koristella vähä kotia, polttaa kynttilöitä ja kuunnella melankolista joulumusiikkia. Mutta se mistä en tykkää,on joulupukki ja tontut. Ne on ihan saatanasta, yritetty ujuttaa Jeesuksen paikalle jotta kaikki hengellisyys unohdettais ja ihmisillä olis kivempaa ku kaikki on vaan täynnä punanuttuja ja pukilla pelotellaan lapsia (et saa lahjoja jos et oo kiltti) Just nuo tontut on ne joihin oon kyllästyny,ei jaksa kovin kauaa kuunnella jotain nissepolkkaa jne. Leikkikoulussakin huomas kuinka pinnallista joulua lapsille syötetään, pelkkiä piirileikkejä. Ei mitään mainintaa vahingossakaan Jeesus-lapsesta.
(saa suhtautua huumorilla tai sitten voi kirjoittaa kärkkään vastalauseen joulupukin tuomitsemisesta)

Kerran pienenä joulun alla mää kiukuttelin niinku mulla oli tapana ja sitte näin yhtäkkiä ikkunan takana jonku. Siihen loppu huuto. En vieläkään tiiä kuka tai mikä sielä oli.

mä pyydän,luoksein jää..

2008-10-26T05:31:00.000-07:00

Oli kamalaa päästää Ville tuonne vesisateeseen kävelemään asemalle. Se kun ei mua suostunu ottamaan mukaan.. Nyt oon ihan sydän syrjällään täällä,vaikka toki tiedän että Ville osaa itsestään huolehtia. Silti,jos tiedän että Villellä on kurjaa niin sitte on mullaki.
Tuommonen vesisade on kyllä ärsyttävää, niin paljon mieluummin ottaisin pakkasen. Ku olis vaan kuivaa. Saa nähä tuleeko talvesta taas mitään vai jääkö lokakuu päälle.
Porukat tulee taas ens keskiviikkona tänne,ku niille tuli asiaa poriin. Kivaa.
Nyt lievitän eroahdistustani pelaamalla Villen lempparipeliä,wowia.

tästä kaikesta mä sinua voin ylistää

2008-10-23T08:02:00.000-07:00

Tänään oon onnellinen. Olin koulussa sosiaalinen (Jumala on kai kuullu mun itsesääliset surkuttelut) ja flunssa alkaa parantua. Jesse-veljeni oli kopioinu levylle kaikki mun vanhat musiikit ja kuvat joita sen koneelle oon laittanu ja nyt mulla on koneella huippua musiikkia, kuten Juha Tapiota, vanhempaa tuotantoa tietenki. Jotenki niin liikuttavaa kun se pyytämättä teki sen levyn mulle,kun yhtä hyvin se olis voinu poistaa ne vaan sieltä koneelta saadakseen lisää tilaa. On mulla kiva veli. Itseasiassa mua harmittaa kun niin huonosti osaan kommunikoida sen kanssa,vaikka haluaisin olla enemmänki yhteydessä. Sisarussuhteet on vaikeita.. Kunpa se joskus vielä olis helpompaa meidänki kohdalla.

Mullon uus harrastus, postikorttien lähettely ulkomaille eli postcrossing. Sain tänään kaks ensimmäistä korttia, Japanista ja Alankomaista. Siistiä. En ookaan harrastanu mitään pitkään aikaan,jos tv:n katselua ja shoppailua ei lasketa. Oon surkea harrastamaan mitään kunnollista. Lapsena kokeilin kaikenlaista mutta ei mikään jääny. Urheiluharrastukset ne vasta vaikeita onki, mulla se käsittää tällä hetkellä kävelyn (ei sitä ihan lenkkeilyksi voi kutsua) Joskus piirtäminen oli mun elämä ja henkireikä, mutta se oli silloin ku angstasin pienessä liilassa huoneessani ja vihasin esim. kaikkea. Nyt mulla ei oo sellasta tarvetta tai jotain. En pysty keskittymään niin tarkkaan työhön. Ehkä oon vähä luovuttanutkin, kun huomasin että muutkin osaa piirtää ja jotku jopa paremmin ku minä. Se menetti hohtonsa. Ja toisaalta ihan hyvä ku oon keskittyny muihinki asioihin, kuten ihmissuhteisiin.. Mutta olis joskus vielä kiva tarttua kynään ja piirtää ihan kunnolla. Taidot on kyllä tainnu mennä askeleen tai pari alaspäin.

Ikivanhoja kuvia!

Ville on niin pieni ja sillä on iso tukka..

Meillä on kamalasti koulutöitä, oon ihan stressaantunu. Ja vielä olis ne kaks tilausta. Aikaa on vaan marraskuun 26. päivään,ku sillon työharjoittelu alkaa.. Toisaalta mulla on jonkinlaista innostustakin nyt tehdä. Ainaki yks tehtävä on jännä. Siinä arvottiin parit luokasta, eli kuka tekee kenelleki riipuksen. Ja se "asiakas" tietty esittää toivomuksia sen korun suhteen.

Miks kukaan ei ikinä kommentoi mulle vaikka tiedän että jotku kuitenki lukee tätä. Eikö mun tekstit sitte herätä mitään ajatuksia..?

nuha tekee tyhmäksi

2008-10-21T03:13:00.000-07:00

Mulla on pää täynnä räkää. Äsken kävin kaupassa ja oli kyllä ihan mummo-olo, kun hitaasti käppäilin siellä ja yritin pysyä tolpillani. Mutta ei mulla kuumetta oo,muuten vaan sairas olo. En siis menny kouluun eilen enkä tänään. Eilen olin vielä raahessa. Kylläpä tämä kirjoittaminenkin on vaikeaa. Vois ottaa jotain lääkettä..

Olin raahessa hirmu ahdistunu niitten hautajaisjuttujen takia. Se vaikutti muhun kuitenki hirveen vahvasti vaikka en olis uskonu. Mutta en nyt oikeen jaksa enää miettiä sitä. Tulihan noita syvällisiä mietittyä jo raahessa ihan tarpeeksi.

Vois kattoo jonku leffan,harmi vaan ku oon nähny jo kaikki mitä mulla on. Hmm,ehkä katon love hinaa.
Miten voi ihmistä aivastuttaa koko ajan...

synkkää

2008-10-13T12:24:00.000-07:00

Vaikutanpa kylmältä ihmiseltä tuon edellisen tekstin perusteella. Nyt kun oon täällä raahessa ja oon jutellu äitin kans,niin suhtaudun vähän eri tavalla siihen kuolemantapaukseen. Muutenkin oon tajunnu kuinka tyhmästi kenties ajattelin. Vaikka se ihminen oli sellanen ku oli,eli ns. "huonoa elämää", niin mää en silti voi sanoa menikö se loppujen lopuksi taivaaseen vai ei. Kun sen asuntoa ollaan tyhjennetty,niin sieltä löytyi monta virsikirjaa ja raamattua. Se kävi hengellisissä kokouksissa,monet ihmiset rukoili sen puolesta ja yritti auttaa sitä. Ja koska on se mahdollisuus että se ihminen pääsi taivaaseen,niin mulla ei oo oikeutta sitä tuomita ja tietyllä kunnioituksella mun täytyy siihen suhtautua. Mulla ei oo varaa tuomita ketään, ei tällä uskolla. Loppujen lopuksi kuitenki se joka merkitsee jotain,on usko. Se että onko Jeesuksen oma vai ei. Ja siihen mää en osaa sen ihmisen kohdalla vastata.

Tällaisessa tilanteessa huomaa kuinka paljon rakastaa vanhempiaan ja muita läheisiään. Olis hirveetä jos joku niistä kuolis,pelkään sitä kamalasti. Sellaista ei oo vielä mun kohdalle sattunu,en voi ees kuvitella kuin kamalaa se on. Tai no joskus voin kuvitella,kun tulee kova huoli jostain ihmisestä. Jos en pitkään aikaan kuule villestä mitään,niin alan kuvitella kauheita. Aina kun se matkustaa,niin rukoilen että se pääsee perille turvallisesti. Kauheaa ajatella,että entä jos tää oli viimeinen kerta ku nähtiin.

En tiedä mitä ajan takaa tällä avautumisella,tekee vaan hyvää kirjoittaa omia ajatuksiaan ylös. On hyvä joskus oivaltaa asioita,huomata että on ehkä ollu väärässä.

Käytiin anopilla tänään,se näytti vanhoja videoita,joissa ville oli pienenä. Niin suloinen poika ollu! Kiltti mutta vilkas. Hihii.

suku on pahin,todellakin

2008-10-10T03:42:00.000-07:00

Voi että. Kulttuurihistoria on ihanaa. Oon ihan innoissani ku nyt meillä on eka kunnon kurssi jossa on pelkkää teoriaa ja keskustelua,ei mitään käsityötä. Sitä tuntee itsensä niin akateemiseksi (vaikka olenkin aina suhtautunu nyrpeästi kaikkeen akateemiseen) Mutta siis oon kaivannu lukioajoilta sitä kaikkea: kalvoja, kirjoittamista, keskustelua aiheesta ja videopätkiä milloin mistäkin kiehtovasta aiheesta. Tänään katottiin huonekalujen entisöinnistä videota ja olin ihan tohkeissani. Tosi kiinnostavaa. Mulla on oppimisen tarve. Alkaa tässä mietityttään että oonko sittenkään pelkkä käsityöläinen. Antaako se mulle tarpeeksi? Tykkään kerta pohtia asioita ja opiskella kaikkea yleissivistävää (en nyt ihan kaikkea kuitenkaan) Eikä tuolla koulussa opeteta tietääkseni edes ammattisanasto englantia ja englanti on aina ollu yks mun lempiaine. Pelkkä viilaaminen käy pitemmän päälle tylsäksi. Vaikka kyllähän siinäkin toki oppii koko ajan uusia tekniikoita ja tekemään paremmin, mutta silti...välillä kaipaa muuta, haluaa käyttää aivoja.

Jotain ikävääkin vastapainoksi. Äitin veli kuoli ja ens viikolla on muistotilaisuus. Ensinnäki, se oli ihminen josta en piitannu sitte tippaakaan, melkeinpä inhosin. Toiseksi, sen kuolema ei ollu mikään yllätys elämäntavoista päätellen. Pelkkä ajan kysymys. Melkein helpotus joillekin, koska välillä se ihminen oli aika riesa. Tiedän että kuolleista pitäis puhua kauniisti jne. mutta en todellakaan aio alkaa teeskentelemään että jään kaipaamaan. Suren ainoastaan sitä että sen elämä oli sellanen ku oli ja sitä kun äidille se on kenties aika rankkaa. Meen sinne muistotilaisuuteen äitin tueksi ja äitin takia, kun nyt satun silloin olemaan raahessa.
Se mikä pelottaa,on se että kuulemma jotain serkkuja olis tulossa kans sinne ja sen jälkeen meille kahville.. Siis mun serkut äitin puolelta, ei! En oo nähny niitä vuosiin,aina vaan kuullu juttuja mitä ne on taas tehny ja kuin paljo tuli linnaa.. No ehkä vähä liiottelen,mutta en paljon. Mutta tiinaa on ihan kiva nähdä,koska se sairasti sillon muutama vuosi sitten leukemiaa ja on nyt vissiin parantunu. Toivon hirveesti että se olis järkevä tyttö nyt. Mutta siis mitä niille voi sanoa.. Ja sitten vielä äiti höpöttää mun "täydellisestä" elämästä niille,että ku marru on naimisissa ja opiskelee ja niillä on iso asunto vammalassa.. Voin kuvitella kuin mua hävettää niitten eessä, sädekehä vaan puuttuu :P Vaikka en oikeasti mikään pulmunen ookaan,niin niistä se voi siltä näyttää, tuo yrittää olla jotain..
Noh,pitää vaan sinnitellä.

Pitäis imuroida,tiskata ja pestä pyykkiä ennen ku ville tulee.

kissoja..

2008-10-06T09:06:00.000-07:00

Taas yksin. Oli kyllä kiva viikonloppu. Lauantaina koulussa oli kotiväen päivä, jonne vein sitte villen tutustuun. Ylpeänä siellä esittelin miestäni :P
Illalla Krisse ja Henu tuli kylään ja juteltiin sitten kaikkea kivaa. Pojat pelas guitar heroa ja tytöt katto ja ihasteli :) Sunnuntai meni tampereella kissanäyttelyssä. Villelle tuli hieman allergiaoireita, ei mitään vakavaa kuitenkaan. Vaikeaa on uskoa etten ehkä ikinä saa kissaa, mutta en minä vielä kyllä ole menettänyt toivoa sen suhteen.

Mun lempirodut:

Devon rex

Egyptin mau

Exotic
Bengali! Kaunein turkki.

Abessinialainen (tän hetkinen suosikki)
Ragdoll

omena-muru paistos

2008-10-03T05:35:00.000-07:00

Tällaista tällä kertaa. Ihan hyvää mutta parempaa on se mun bravuuri, joka on muuten samanlainen mutta ilman kauraryynejä. Päällinen olis kaivannu siirappia tai jotain..

KAURAINEN OMENAHYVE
1 l omenalohkoja
1/2 dl sokeria
1 tl kanelia
1/2 dl vettä
Pinnalle:
100 g margariinia
3 dl kaurahiutaleita
1/2 dl vehnäjauhoja
1/2 dl sokeria
Lado omenalohkot voideltuun uunivuokaan. Sirottele pinnalle sokeri ja kaneli. Kaada vesi vuokaan. Anna omenien kypsyä uunissa 200 C:ssa noin 10 minuuttia. Valmista sillä välin kuorrutus. Sulata rasva kattilassa, lisää sokeri, kaurahiutaleet ja vehnäjauhot. Sekoita ja anna kiehahtaa. Levitä seos omenien päälle ja kypsennä 225 C:ssa vielä noin 15 minuuttia, kunnes pinta on saanut kauniin värin.

Minä en valmistanu kuorrutusta kattilassa :P

inno tervetuloa

2008-10-02T08:55:00.000-07:00

Mullon nyt semmonen ahistus tästä kämpästä. Ku en osaa sisustaa. Tää on ihan liian iso, tarvis lisää tavaraa,nyt tää on tosi kolkko ja tyhjä. Eihän täällä oo kirjahyllyä eikä sohvapöytääkään. Mutta kun pitäis yrittää säästääkin rahaa,ei vaan tuhlata. Jotenki kaikki on täällä tosi rumaa, liian sekavaa,liian paljon eri värejä ja tyylejä. Liian pieni ja ruma sohva, ja nojatuoli joka ei mätsää sohvan kanssa yhtään. Voi että ku ärsyttävää. Sillon ku vuokrattiin tää niin oli ihan silleen "vau, tää on luksus kämppä" mutta ei enää, nyt tää vaikuttaa kamalalta läävältä. Ja liian isolta.
Että silleen.

Tältä mun kodin pitäis näyttää:

Tuo pöytä on kiva, matto myös.

Ei keltaisia sohvia,mutta tuo hylly on hieno, ja matala pöytä.

Tässä on jotain kivaa retroa. Lamppu, pöytä, hyllyt -kaikki hienoja.

minä kuulun sinulle

2008-09-29T08:55:00.000-07:00

Olin viikonlopun raahessa pitkästä aikaa. Nautin porukoiden seurasta, en edes ärsyyntynyt niihin :) Olli kuolas taas yöllä mun päälle ja pisti mun tukan takkuun kynsillään ja oli ihana kävellä jekun kans kirpeässä syysilmassa. Pääsin oikein syystunnelmaan. Näin myös mummoa pitkästä aikaa. Lauantaina porukat vei mut ouluun kavereille. Pojat pelaili ja tytöt pyöri siellä muuten vaan. No siis nehän asuu kaikki samassa kaupunginosassa, vierekkäisissä taloissa.. Nukuttiin hannan ja vesan luona. Oli kivaa jutella hannan kanssa,niinku sen kans on aina. Illalla mentiin katsomaan koko porukalla Batman Yön ritari, joka yllätti mut positiivisesti. Oli siis tosi viihdyttävä leffa. Sen jälkeen olikin jo myöhä mutta vielä hengailtiin mikon ja matin kämpillä. Selvitettiinpä siinä kaivelemaan jääneitä asioitakin. Mutta mua jäi kyllä kaiveleen yks juttu,josta kuulin. Siitä päätellen yks tyyppi ei tunne mua lainkaan, tai sitten ei vaan välitä mun mielipiteestä. Tästäkin jutusta huomaa kuinka erilainen minä oon verrattuna niihin mun kavereihin. Kun minä en vois kuvitellakaan ehdottavani sellaista jonku miehelle. Mutta onneksi ville tuntee mut niin hyvin ja arvostaa mun mielipiteitä ja ajatuksia.
Taas tuli huomattua sekin miten erilaisia me villenkin kans ollaan joissain asioissa. Sitä ei oo aina helppo hyväksyä, mutta pakkohan se on,kun ei toista voi muuttaa. Siinä tilanteessa tuntee sellaista ikävää erillisyyttä, kun mieluummin olis koko ajan semmosissa symbioosifiiliksissä (olemme yksi liha,erottamaton tiimi jne.) Kukaan ei oo väittäny avioliittoa helpoksi ja luulen että vaikeammaksi vaan menee meilläkin,ainakin ajoittain. Mutta kyllä me taistellaan.

hello loneliness

2008-09-22T08:59:00.000-07:00

Oli taas mukava viikonloppu. Villen vanhemmat oli käymässä. No siitä nyt oli oma riesansa mutta oli se ihan kivaakin. Ja saatiin olla villen kans kahdestaankin.

Lauantaina oli siis ne ristiäiset. Meidän kummien piti seistä koko tilaisuuden ajan siellä edessä, tuli selkä kipeäksi.

Oli yllätys kun pappi lauloi siellä "Taas yllemme aurinko saa", sama mikä laulettiin häissä. Melkein liikutuin. Pojalle tuli nimeksi Ukko Lauri Ilmari. Mulla tuli heti mieleen suomi ja kalevala. Sain pitää Ukkoa sylissä,mutta eipä se viihtyny oikein,itki vain.

Musta on hirmu kivaa olla kummi ja haluaisin olla hyvä sellanen. Mietinkin jo mitä ostettais pojalle joululahjaksi :)

Nyt mulla on taas kovin tylsää ja ikävää. Maanantai on aina tämmönen päivä. Vaikea tottua tähän hiljaisuuteen touhukkaan viikonlopun jälkeen.